Junnukisoissa tunnelmaa riittää Reilun kuukauden kuluttua on suomalaisille keilailun ystäville tarjolla nähtävää ja koettavaa Talissa, kun Pääsiäisviikolla keilataan historian 30. Junioreiden EM-kilpailut. Kaija ja Esko Pasanen ovat kolunneet junnukisoja aikoinaan, kun Sanna Pasanen oli junnuikäinen. Ja aina on tunnelma ollut huipussaan. 20 | KEILAAJA Pääsiäisviikolla suunnaksi Tali ENSIMMÄINEN VIRALLINEN KISAPÄIVÄ Talissa on sunnuntai 9.4. ja siitä jatketaan aina Pääsiäissunnuntaihin 16.4. saakka. Tunnelma on silloin korkealla ja fiilistelemään kannattaa ehdottomasti tulla. Ja tietenkin kannustamaan Suomen pelaajia mitaleille ja menestykseen. Kaikki SKL:n rekisteröidyt juniori-ikäiset keilaajat pääsevät seuraamaan kisoja jäsenkorttia vilauttamalla. Muille sisäänpääsy yhdeksi päiväksi on 10 euroa, viikon kisapassin saa kolmella kympillä. Sunnuntai 9.4. Joukkueejohtajien kokous, viralliset harjoitukset, avajaiset Maanantai 10.4. Poikien parikilpailu, karsinta ja mitalipelit Tiistai 11.4. Tyttöjen parikilpailu, karsinta ja mitalipelit Keskiviikko 12.4. Joukkuekilpailun ensimmäinen karsintaosio Torstai 13.4. Joukkuekilpailun toinen karsintaosio ja mitalipelit Perjantai 14.4. Poikien single, karsinta ja mitalipelit Lauantai 15.4. Tyttöjen single, karsinta ja mitalipelit Sunnuntai 16.4. Mastersfinaalit TEKSTI SJA KUVAT: SEIJA LANKINEN anna Pasanen kuului aikanaan Suomen tyttökvartettiin, joka toi menestystä monissa kilpailuissa. Hänen vanhempansa Kaija ja Esko reissasivat kisoissa faneina ja vähän myös tukijoukkoina. Nyt sama ruljanssi jatkuu aikuisten kisoissa, mutta noita junioriaikoja Pasaset muistelevat mieluusti. He olivat mukana neljänä peräkkäisenä vuonna alkaen 2009 kisoista Malmöstä. – Siellä oltiin ja sitten Saint Maximin’ssa, Münchenissä ja Aalborgissa, kaikissa kisoissa alusta loppuun saakka. Paljon on heillä muistoja noilta vuosilta, mutta tietyt hetket ovat jääneet päällimmäisiksi mieleen. – Tyttöjen joukkuekisamenestykset, kolme kultaa. Ja tietenkin Sannan menestykset, Esko tuumaa. – Ja se tunnelma kisoista yleensäkin, Kaija täydentää. – Tietenkin se Malmön ensimmäinen kulta. Jo silloin, kun tytöt olivat neljän joukossa, päivittelimme, että nyt on mitali tulossa. Ruotsillahan oli sekä pojat ja tytöt välierässä ja heidän kannattajansa rupesivat siinä kilpaa huutamaan. Taisi olla Styrmanin Eikka, kun tuumasi, että pitäisikö meidänkin alkaa pitää meteliä. Sanoin hänelle vaan, että antaa heidän nyt huutaa, lauletaan me sitten sitä kunniakkaampaa myöhemmin. Ja kultaa tuli, Esko myhäilee. No ihan noin se ei kyllä mennyt, kyllä suomalaisfaneistakin silloin ääntä lähti ja Eskokin pureskeli hermostuneena kynsiään, kuten aina. – Saksassa, kun Esko oikein huusi, Puolan valmentaja kysyi mitä sinä huudat, että se kuulostaa niin hyvältä, Kaija hymyilee. – No huusin, että periksi ei anneta, perkele, Esko nauraa. Vaikka vanhemmat ja muut perheiden jäsenet aina ovat henkeen ja vereen omiensa takana, paitojen värit ikään kuin unohtuvat, kun pelit iltaisin päättyvät. Silloin ollaan ystäviä yli rajojen. – Yksi tärkeä juttu, mitä on näiden kisojen kautta tullut, niin hyviä ystäviä monien pelaajien vanhemmista. Sieltä on tullut ihan edelleen jatkuvia ystävyyksiä, vaikka tytöt ovat jo kasvaneet ulos junnuiästä, Esko kertoo. – Ja ollaan käyty kyllä sellaisissakin paikoissa, missä ei muuten olisi tullut käytyä. Kieltämättähän se on vähän ottanut lompakon päälle, mutta onhan se antanut paljon sellaista, mitä ei voi rahassa mitata, hän jatkaa. Pasasten on aina ollut helppo ja luonteva olla Suomen joukkueiden ja pelaajien faneina, kun oma tytär on siellä ollut mukana. He kuitenkin takaavat, että tunnelmaan pääsee mukaan, vaikka oman perheen lapsi ei joukkueessa keilaisikaan. – Kisoissa on aina meteliä ja tunnelmaa, kun kannustetaan kaikkia. Suomalaiset yhdessä, Esko tuumaa. – Kaikki perheenjäsenet, vanhemmat ja sisarukset sekä keilaajat Taliin kannustamaan omia pelaajiamme. Kuitenkin niin, ettei siitä tule painetta, vaan tekemisessä säilyy iloinen fiilis, Kaija jatkaa. – Ja tukemaan. Jos se missi sattuu tulemaan, ei siitä tarvitse nurista katsomossakaan. Se tiedetään kuitenkin ihan varmasti, että jokainen yrittää parhaansa. Silloin, kun kannustus on rentoa, pelaajillakin on helpompaa, he toteavat. Aivan kaikesta Kaija ja Esko Pasanen eivät tulevien EM-kisojen suhteen ole iloisia. – Luimme viime lehdestä, että Taliin on pääsymaksu ja sitä me kyllä ihmettelemme. Missään kisoissa ei ole koskaan tarvinnut maksaa halliin sisään. Ranskassa meidät otettiin jopa busseihin, kun tilaa oli. Ne lippujen hinnat Taliin ovat mielestäni aivan liian kovat junnukisoissa. Kannattaisi ainakin olla joku perhelippu, pääsymaksu voi tulla monille ulkomaalaiselle epämukavana yllätyksenä, Esko miettii. Koko kisojen lippu Taliin maksaa 30 euroa, päivälipun saa kympillä. Nähdäänkö Pasaset Talin katsomossa pääsymaksuista huolimatta? – Kyllä me varmaankin tulemme, miten nyt töistä pääsee. Pääsiäisenähän on vapaata, niin varmaankin ollaan katsomossa ainakin joukkuekisaa seuraamassa. Siinähän pelaajat eniten sitä kannustusta tarvitsevat, Kaija ja Esko lupaavat.
Keilaaja | 1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above