Page 10

Keilaaja | 1 • 2017

10 | KEILAAJA Tuloslistoilta silmiinpistävä oli seuraava maininta: ”Katsokaapa B-sarjan kolmatta! Tulos on hieno – naisen saavuttamaksi!” Se kolmas oli E. Lehtinen, Kaapeli, 595, lienee ollut Ester Lehtinen. Loppuvuonna 1950 Keilaaja muuttui tiedoituslehdestä Suomen Keilailuliiton äänenkannattajaksi, jota toimitti Erkki Salminen. Seuraottelut olivat näkyvästi esillä, mutta myös kaupunkien väliset lisääntyivät. Syksyllä 1950 Keilaajassa kirjoitettiin ”Kurittomuudesta”. ”.. Näihin mietteisiin tulin 6.10.50 kilpailujen viimeisessä erässä, jolloin radalla 5 toiminut rva Ahlholm juuri viimeistä heittoaan suorittavalle Kauppiselle: ”hakekaa itse pallonne”. Tapaus osoitti suurta kurittomuutta, olkoonpa, että ko. keilaaja kuuluikin C-luokkaan. Onhan otettava huomioon, että keilaajat ovat keilannostajien palkanmaksajia, eikä työtä näin ollen saisi rankaisematta jättää kesken. Asian tekee vielä ikävämmäksi se seikka, että heittäjä sattui olemaan Suomen Sokerin johtaja maisteri Kauppinen.” FIQ perustetaan Vuoden 1952 kolmosnumerossa uutisoitiin keilaavalle maailmalle merkittävästä kokouksesta, kun Hampurin kokouksessa Euroopan maat perustivat oman liittonsa. ”Kansainvälinen Keilailuliitto (IBA) on jo vuosikausia viettänyt hiljaiseloa. Varsinaisia kokouksia ei ole pidetty, ja ainoa maiden keskinen kanssakäyminen on tapahtunut neuvotteluteitse. Johtolangat ovat olleet IBA:n sihteerin, tukholmalaisen Hans Bergerin käsissä, ja hän on käynyt kirjeenvaihtoa eri maiden kanssa. Usealta taholta on lausuttu toivomuksia kansainvälisen toiminnan elvyttämiseksi, ja varsinkin Jugoslavia on toiminut tässä suhteessa ponnekkaasti. Neuvottelut johtivatkin siihen, että Euroopan keilailua – sen eri muodoissa – harrastavat maat päättivät pitää kokouksen Hampurissa tammikuun 27. pnä samanaikaisesti siellä käydyn Saksa-Ruotsi maaottelun aikana. Tuloksena olikin uuden kansainvälisen liiton FIQ (Fédération Internationale des Queilleurs) perustaminen. Suomea edusti kokouksessa SKL:n puheenjohtaja Kauko Ahlström. Lehtemme pyynnöstä hän on antanut seuraavia tietoja Hampurin kokouksen keskusteluista ja päätöksistä. Kokouksen avasi johtaja Ahlström lausumalla osanottajat tervetulleiksi. Edustajia oli saapunut isäntämaa Saksan lisäksi Ruotsista, Belgiasta, Ranskasta, Jugoslaviasta, Sveitsistä, Itävallasta ja Luxemburgista.” Vuonna 1952 Keilaajan toimittajana aloitti Jussi Nyyssönen. Numerosta toiseen kerrotpeliin”, kun jalkapalloilija laukaisi, meni jo meni, usein meni, usein ei. Biljardipallo pyörii vihreällä veralla kauniisti kuin sievä neitonen kadulla, mutta oikukkaita molemmat. Pallojahan on lukemattomia eri kokoja ja näköjä, mutta yksi ihmeellisimpiä on meidän oma keilailupallomme. Se on niin rauhallisen näköinen, kun sitä katselee, ja vielä silloinkin, kun sen ottaa käteensä ja tunnustelee sen painoa, niin kuin jokainen tekee. Rauhalliselta se näyttää, mutta otappas kolme tai neljä vauhtiaskelta ja heitä, pudota tai rullaa, niin hetipä näet, onko se rauhallinen. Se on aivan käsittämätön. Ensinnäkin se ei ole niin painostettu, että se pysyisi suoralla pinnalla siinä kohdassa, johon sen asetat. Toinen puoli on painavampi kuin toinen ja jos reijät on porattu sille puolelle, joka jo ennestään on kevyempi, niin pallo on kovasti ontuva.” Legendaarisia toimittajia Tiedoituslehti ilmestyi tuohon aikaan kaksi kertaa kuukaudessa, 4-14 -sivuisena. Enimmäkseen lehdessä julkaistiin tuloksia, mutta paljon ilmestyi artikkeleita palloista, porauksista ja heittotekniikasta. Lehteä toimitti sen aikainen legenda Yrjö Halme, joka kirjoitti nimimerkillä Uppercut. Sodan jälkeisinä vuosina keilailulla oli vahva asema muutamilla paikkakunnilla, Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa, myös uusia halleja rakennettiin mm. Vaasaan, Jyväskylään, Myllykoskelle, Valkeakoskelle, Kouvolaan ja Porvooseen. Tampereelta kirjoitettiin tällaista tarinaa joulukuussa 1949. ”Tampereen paanamestari oli tehnyt ilmeisesti parhaansa ja sekoitettuaan spriitä ja parafiiniöljyä saanutkin ratoihin niin kovan ja liukkaan pintalakkauksen, että siihen haksahtivat kaikki. Miten monta huokausta päästivätkään niin omat kuin vieraat, kun kierre ei tarttunut alkuunkaan. Tietysti on hyvä, jos pintalakkaus tehdään hyväksi, mutta jos siinä mennään liioittelemaan, niin tuloksena on selvä karhunpalvelu keilailulle.” Vuoden 1950 helmikuun tiedoituslehdessä kirjoitettiin merkittävästä muutoksesta, joka silloin lajissamme tapahtui. Alkoi nimittäin ”kolmireikäisen pallon valloituskausi”. ”Onhan järkeen menevä juttu, että jos kaksi keskisormea vetää, niin veto on voimakkaampi kuin yhden sormen veto. Mutta ei vain voimakkaampi, se myöskin lyö leimansa pallon kierteeseen, koska kolmas sormi aiheuttaa toisenlaisen vedon.” ”Kalle Asukas heitti suurenmoisen tuloksen 5 sarjan kilpailussa ja voitti ylivoimaisesti. Hän on kerta toisensa jälkeen harvinaisen luontevalla heittotavallaan noussut satapäisen keilaajarivistömme kärkeen ja todennäköistä on, että niin tehokas heitto vastaisuudessakin on aina varteenotettava voittajia ennustettaessa.” Tulevan maailmanmestarin tulos oli 1109.


Keilaaja | 1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above