KEILAAJA | 21 Näin lähtee Wang Hongbon voittoon saakka vienyt irrotus. sitten Larsen, Petteri ja Australian Sam Cooley. Nippa nappa 22. sijalta kahdeksan sarjan peliin selviytynyt Irlannin Christopher Sloan ponkaisi 1753 pelillä viidenneksi. Petteri oli turvallisen tuntuisesti 161 pistettä Sloanin edellä, eikä paikan hankkiminen välieriin vaikuttanut vaikealta tehtävältä. Mutta, sitä se sitten kuitenkin oli. Petteri sai kahdeksaan sarjaan vain kerran 200 rikki, eikä sillä tulostahdilla voittoja napsittu. Vielä ennen kahta viimeistä matsia Petteri oli neljäntenä, mutta Slovenian Anze Grabrijan kiri 267 päätössarjalla edelle ja kolmantena ja jatkoon. Petterin kahdeksan sarjan tulos 1472 (184,0) ja vain kaksi voitettua matsia pudottivat hänet lopputuloksissa kuudenneksi. Ulos jatkosta tuli myös Cooley, tulosta 1460 ja kaksi voittoa. Chris Sloan keilasi 1630, mutta voitti kuusi ottelua ja vei viimeisen paikan välierissä. Kärkikaksikossa Larsen valloitti kärkipaikan 1756 pelillä ja kuudella voitolla, eroa Hongboon tuli 138 pistettä. Martin Larsenilla oli tilaisuus tehdä Ruotsista näiden kisojen mahtimaa, mutta hänen taipaleensa päättyi vaikeaan välierään. Viiteen ensimmäiseen ruutuunsa hän teki 5/4 reiän ja 6/2 missin, eikä tuplaa. Vaikeaa oli myös Sloanilla, mutta 188 riitti voittoon 165 keilanneesta Larsenista. Toisessa välierässä Grabrijan jäi heti Hongbon kyydistä ja taipui 234-200 luvuin. Chris Sloan oli kiinni voitossa vielä loppuottelun kuudennessa ruudussa, kun Hongbolla oli alla kaksi reikää. Irlantilaisen 5/0 reikä ja Hongbon tupla käänsi pelin kiinalaiselle, eikä tämä sitten enää erehtynyt. Kuudella kaadolla hän sinetöi voiton itselleen 225-180 pistein. Petteri ja Krista maailmancupissa REISSU MAAILMANCUPISSA Shanghaissa Petteri Salosen kanssa oli esimerkki siitä, mitä kaikkien pitäisi kokea. Siitä, mitä tämä laji pahimmillaan on. Mukana pelireissussa oli Petterin tavoin kokenut Krista Pöllänen eli molemmat pelaajat on vuosien varrella keitetty monissa liemissää. On kova paikka aina esittää parastaan oudossa ympäristössä, tietäen vielä, että meiltä suomalaisilta aina odotetaan menestystä. Tällä kerralla haasteita toi niin bussiaikataulujen epävarmuus, hallin ilmastoinnin epätasaisuus, ratahoitokoneen temppuilut yms. Tähän sitten vielä olosuhde, joka haasteellisuutensa takia ei antanut hetken mielenrauhaa. Hereillä sai olla koko ajan, eikä pelkkään heittelyyn ollut varaa. Pelien päätyttyä pelaajien takki ja pää olivat varmasti tyhjät ja niin pitääkin kisojen päätteeksi olla. Juttelimmekin paljon viikon haasteista, mitä kaikkea tapahtui. Vireystason on pysyttävä nousujohteisena, jotta viimeisinä päivinä jaksaisi vielä taistella. Petterin pelit päättyivät pieneen pettymykseen, kun viimeinen päivä ei ottanut kulkeakseen. Jälkeenpäin, kun purimme viikon, niin aamupelit tuottivat aina vaikeuksia ja niin oli myös viimeisenä päivänä. Petteri myönsi myös, että henkiset voimavarat olivat ehtyneet tyhjiksi, kun päivään lähdettiin. Se heijastuikin muutamina harmillisina heittoina tärkeisiin paikkoihin ja voitte vain kuvitella, mitä arvokisapelaaminen on, jos tämän tasoinen pelaaja kertoo, että ”pää ei kestänyt” ottaa menestystä vastaan. Odotukset olivat Petterillä realistiset ja kisojen aikaan tavoitteet nousivat, kuten menestyvillä pelaajilla yleensä käy. Onnistumisien kautta tuli tunne, että voidaan pelata kisan voitosta, vaikka viikkoon sattui huonokin päivä. Tällainen huono päivä Petterillä on uransa aikana melkein aina kisoihin kuulunut ja niin nytkin toiseen päivään. Uskoisin sen olevan sellainen latauksen purku, jonka jälkeen ajatukset kirkastuvat ja sitten keskitytään olennaiseen. Edelleen Petteri osoitti taitotasonsa olevan sillä tasolla, että maailman parhaiden kanssa hän voi tasavertaisesti pelata voitoista, mutta kuten kaikilla yleensä, voittoon vaaditaan itsensä ylittämistä. Naisten turnauksessa emme päässeet oikein kärkeä kunnolla haastamaan. Kristan pelit starttasivat kohtuullisen hyvin, mutta sen jälkeen ei oikein löytynyt keinoa saada isoja sarjoja ja pienten vaikeuksien sattuessa sarjat jäivät matalahkoiksi. Kristahan on aktiiviajoistaan vähentänyt keilaamista hiukan, mikä ehkä hivenen näkyi, kun hän ei voinut omalla mukavuusalueellaan pelata. Kristan pelaamista on aina leimannut määrätietoisuus ja ”kaikkien kivien kääntäminen” ratkaisun löytämiseksi. Niin nytkin kokeiltiin ja ideoitiin erilaisia vaihtoehtoja, mutta mitään ei oikein saatu toimimaan pitkää aikaa. Taistellen ja hymyillen Krista jaksoi loppuun asti työskennellä, mistä kertoo sekin, että turnauksen viimeisessäkin ruudussa hän vielä kokeili viimeistä ratkaisua. Tiedä vaikka joskus samaan tilanteeseen vielä joutuisi. Olosuhde alussa oli hivenen hidas, mikä sitten liukastui loppua kohden. Mutta hallin ominaisuuksiin nähden Kristan palloa emme saaneet kulkemaan, jotta kaatoja olisi tullut jonoiksi asti. Tällaista keilailu välillä on, vaikka keli muuttuikin periaatteessa Kristalle sopuisampaan suuntaan, niin joku ominaisuus heittotavassa tai pelitavassa oli, mikä rankaisi virheistä paljon. Myös Kristan tapauksessa rutiinisuorituksella pysyttiin pelissä iskuetäisyydellä, mikä kertoo hyvästä tasosta, mutta kuten Petterillä menestykseen olisi vaadittu oman tason ylittämistä. Pieni pelaamattomuus taustalla varmaan vaikutti, mutta uskon, että Kristaa vielä kärkikahinoissa nähdään tässä lajissa. Shanghai on siis nähty ja taas yhdet kisajärjestelyt kokeneena voin ylpeästi todeta, että meillä Suomessa on kaikki melko hyvin, mitä tulee kilpailujen järjestämiseen. Naisten cupvoitto kolmannen kerran Ruotsiin, Kiinalle historian ensimmäinen titteli. Tulokset sivulla 46
Keilaaja | 6 • 2016
To see the actual publication please follow the link above