Puheenjohtajakilpa käy kuumana Kuten monet jo tietävät, on Suomen Keilailuliiton puheenjohtaja Harri Järvinen saanut nuoren haastajan, kun tamperelainen Perttu Jussila on asettunut ehdolle. Puheenjohtajakamppailua on käyty kulisseissa pitkin syksyä. Ehdokkaat kertovat tässä ajatuksiaan aiheista, jotka tällä hetkellä ovat lajissamme polttavimpia. Puheenjohtajan valitsee Liittovaltuusto kokouksessaan 19. päivä marraskuuta. TEKSTI: SEIJA LANKINEN Harri Järvinen Miten SKL:n, paikallisliittojen ja keilahallien yhteistyötä voisi kehittää ja parantaa? – Jäsenliittojen, seurat mukaan lukien, ja keilahalliyrittäjien yhteistyön parantaminen on yksi tärkeimmistä asioista lajillemme. Koska koko keilailun painopiste sekä toiminnan että talouden volyymeissa on keilahalleilla, paikallisten toimijoiden yhteistyön merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Tärkein keino parantaa yhteistyötä on yksinkertaisesti istua alas ja tuoda keskusteluun sekä omat näkemykset että kuunnella toisen osapuolen näkemyksiä – ja hakea yhteiset intressit. Niitä varmasti on. – En usko, että SKL-tasolta voi antaa yli 60 liitolle ja noin 140 keilahallille täsmäohjeita, 14 | KEILAAJA että tehkää näin ja näin. Paikallisella tasolla tiedetään parhaiten, miten yhteistyötä tehdään – mutta sitä pitää tehdä. SKL:n tärkein rooli yhteistyössä on luoda sille edellytyksiä muun muassa tarjoamalla erilaisia palveluja (kts. seuraava vastaus) ja jatkuvalla kahdensuuntaisella yhteydenpidolla. Millaisia painotuksia mielestäsi pitää tehdä huippukeilaajien, aktiiviharrastajien ja eri ikäryhmien keilailun suhteen siten, että kaikki tulevat huomioiduiksi? – SKL on ainoa organisaatio, jonka vastuulle kuuluu lajimme maajoukkuetoiminta. Näin ollen sen osuus liiton budjetissa on suhteellisen iso, ja näin pitää olla myös jatkossa. Muun muassa eri valiokunnissa tehtävän työn sekä oman viestintämme kautta SKL:n tarjoamat palvelut sen sijaan tavoittavat kaikki halukkaat rekisteröidyt keilaajat. Tarjolla on koulutusta, valmennusta, leirejä, sarjapelejä, kilpailuja ja niin edelleen, ja mikä oleellista: kaikille ikäryhmille. Varmaan markkinointia on syytä edelleen parantaa, mutta kyse on enemmän kysynnän kuin tarjonnan puutteesta. – Jäsentemme ikärakenteesta huolimatta meidän on panostettava nuoriin keilaajiin. Vain siten voimme varmistaa tulevaisuutemme. Eikä tämä tarkoita muiden ikäluokkien syrjintää, kuten vastauksestanikin käy ilmi. Kuinka paljon kentän äänellä on / olisi sinulle merkitystä? – Totta kai kentän äänellä on merkitystä. Itse yritän hahmottaa sitä niin, että saisin käsityksen, mikä on koko kentän ja eri harrastajaryhmien enemmistön näkemys kulloinkin esillä olevasta asiasta. SKL:n hallinnon ei kuitenkaan pidä juosta kaikkien esitettyjen ajatusten perässä. Kun jäseniä on yli 10 000, kompromisseja on pakko tehdä, ja resurssitkin ovat aina rajalliset. Ikuisuuskysymyksemme on ollut vuosikymmenten ajan jäsenmäärän lasku, miten tuo käyrä saadaan kääntymään ylöspäin? – Kun jäsenmäärä on laskenut yhtäjaksoisesti jo 25 vuotta, kukaan ei varmaan pysty tulevinakaan vuosina keksimään hokkuspokkusratkaisua asian hoitamiseksi. Periksi ei kuitenkaan saa antaa. Kun jäsenet liittyvät seuroihin, myös jäsenhankinnan painopisteen on oltava seuratasolla. Toivosin, että tämä perusperiaate jäsenistön hankinnassa ymmärrettäisiin laajasti. – SKL, jäsenliitot ja keilahallit luovat monin tavoin edellytyksiä jäsenhankinnalle, mutta seurat ovat avainasemassa. Viime aikoina SKL on luonut edellytyksiä jäsenhankinnalle muun muassa harrastajalisenssillä sekä yhteistyöllä Veikkauksen ja Yleisradion kanssa. Keilailu pitää saada näkymään ihmisten arjessa mahdollisimman paljon – siis muuallakin kuin keilahalleissa. Keilailu kaipaa kipeästi nuoria aktiiviharrastajia, millaisin keinoin sinä heitä lajin pariin pyrkisit hakemaan? – Koululiikunnan kanssa tehtävä yhteistyö on oleellista, koska sitä kautta on mahdollista tavoittaa koko ikäluokka, esimerkiksi yläkouluikäisistä. Lisäksi meidän lajin parissa jo toimivien on syytä madaltaa nuorten kynnystä tulla mukaan. Esimerkiksi: pitäisikö jollain tavalla harventaa keilailun aika lailla villiksi mennyttä väline-, olosuhde- ja tasoitusjärjestelmäviidakkoa. Yksinkertaisuus olisi valttia ja omiaan laskemaan kynnystä tulla mukaan. – Eikä tässäkään pidä unohtaa markkinointia. Keilailun pitäisi näkyä siellä, missä nuoret ovat ja liikkuvat. Keilailuaiheisella julisteella paikallisten yhteystietojen kera esimerkiksi kunnan nuorisotilan ilmoitustaululla päästäisiin jo pitkälle. ”Pitäisikö harventaa keilailun villiksi mennyttä väline-, olosuhde- ja tasoitusjärjestelmäviidakkoa.”
Keilaaja 5 | 2016
To see the actual publication please follow the link above