KEILAAJA | 25 tystä. Takaheilahduksessa olkapään liike tulisi pitää vain pitkittäissuuntaisena = taakse-eteen, olkapää seuraa pallon liikettä. Kun aletaan valmistua irrotukseen, vartalo kallistuu etuoikealle, jolloin vältetään taas vahingollinen olkavarren nosto ylikorkealle. Sekä takaa että sivusta katsottuna selkärangan tulisi olla n. 45 asteen kulmassa suhteessa lattiaan eli kahteen eri suuntaan (eteenpäin ja heittokäden suuntaan) kallistutaan 45 astetta. Tämän asennon luomisen pitäisi alkaa kolmannen askeleen aikana (kuvat 4 ja 5). Irrotusvaiheessa on näin saatu luotua pallolle tilaa lähelle vartaloa ja irrotus pystytään suorittamaan läheltä vartalon painopistettä ja tukijalkaa. Yksi yleisimmistä ja ehkäpä myös eniten tähän olkapääongelmaan vaikuttava tekniikkavirhe on keilaajan lähteminen mukailemaan pallon liikettä vartalollaan ja jaloillaan (kumartaminen ja niiaaminen heilurin ensimmäisen neljänneksen aikana). Tämä hidastaa heilurin liikenopeutta ja tästä on seurauksena pallon nosto heilurin toisen vaiheen aikana, usein kädellä, vartalolla ja jaloilla. Kun pallo on sitten saatu hilattua halutulle korkeudelle heilurin takaosassa, ollaankin sellaisessa asennossa, josta suorituksen jatkaminen on lähes mahdotonta. Tätäkin yritetään selvittää voimalla ja erilaisilla vastaliikkeillä. Useimmiten olkapää kipeytyy juuri tässä vaiheessa, kun palloa "väännetään" väkisin radalle. Heilurin pyöreyttä korostettaessa, on olkapään liikkuminen avainasemassa. Pitäisi huolehtia, ettei olkapää liiku alaspäin, kun pallo on alakuolokohdassa. Pyritään saamaan olkapää seuraamaan pallon liikettä koko heilurin ajan. Tämänkin asian oppiminen tuo suoritukseen nopeutta, rentoutta ja rytmitystä sekä vähentää voimankäyttöä. Vapaa käsi: sen pitäisi seurata myös pallon liikettä. Se on heilurin ajan vastakkaisessa suunnassa kuin heilurikäsi. Takaheilahduksen aikana vapaa käsi pysyy vartalon edessä, jolloin olkanivel aukeaa paremmin ja heilahduksessa alaspäin, kun pallo on tulossa alaspäin, vapaa käsi alkaa siirtyä vartalon sivulle samaa vauhtia kuin heilurikäsi, siten, että vapaan käden kyynärpää nousee hartiaa korkeammalle. Jotta vapaan käden olkapää pysyy myös mahdollisimman rentona, pidetään vapaan käden peukalo osoittamassa alaspäin. Olkapääongelmien ehkäisy ja kuntoutus Heittotekniikan hallitseminen ja virheiden korjaus on tärkeää vammojen ehkäisyssä. Ongelmien kuntoutuksessa pyritään lihasharjoitteilla parantamaan olkanivelen ja lapaluun asentoa ja –hallintaa. On tieteellisesti osoitettu, että näillä harjoitteilla pystytään saamaan vaurioituneessa kudoksessa jopa rakenteellisia korjaavia muutoksia, jotka ilmenevät ongelman ”parantumisena”. Kiertäjäkalvosinlihaksia vahvistavat harjoitteet on suunniteltava yksilöllisesti eri osa-alueet huomioiden. Lähtökohtana on hartiarenkaan keskiasennon hallitseminen. Näitä harjoitteita löytyy todella paljon kv. verkkosivuilta esim. hakusanoilla – rotator cuff exercises – olkapään lihasten harjoitusohjelma tai asiaan perehtynyt fysioterapeutti voi opastaa sinua niihin henkilökohtaisesti. Esimerkkejä harjoitteista: – Rotator Cuff Strengthening and Shoulder Joint Stabilisation |No.6 | Physio REHAB – Hoida olkapääsi kuntoon -harjoitevideo, Tekijä: Pfizer Finland, Jari Rautiainen, OMT- fysioterapeutti. Aktiivinen, omatoiminen harjoittelu voi auttaa olkapääongelmiin. Tenniskyynärpää Keilaajaa voivat kiusata monet muutkin rasitusvammat. Tenniskyynärpää-ongelma on yksi niistä. Sillä tarkoitetaan kyynärpään ulkoreunalla, peukalon puolella, olevaa lihas-jänteen kiinnitysalueen tulehdusta. Se on seurausta pallon puristamisesta, ja siten kaikki edellä kerrotut olkapääasiat ja niiden korjaaminen pätevät myös kyynärpään alueelle. Suositeltavaa on, että ranne on koko heilurin ajan irrotukseen saakka, samassa asennossa, kuppimaisesti pallon alla ja takana. Yhteenveto Keilaajan olkapääongelmat ovat yleisiä. Harjoittelun virheet ja tekniikkavirheet johtavat kiertäjäkalvosimen vaurioihin. Heilurissa pitäisi välttää elastista jännitystä. Ajoitus on heilurissa erittäin tärkeää. Vartalon ja olkanivelen hallinta, rentoutus on yhteispeliä, jossa myös vapaan käden osuus on merkittävää. On vältettävä olkavarren nostoa takana korkealla, ja tämä vältetään lisäämällä vauhtia heiluriin sen aloituksessa. Voimankäyttöä on vältettävä. Irrotusta ei tarvitse ”tehdä”, vaan koukistunut ranne avataan nopeasti ja pallo vapautetaan kämmenkupista eteen ja alaspäin pelilinjalle. Kiitämme valmentaja Jukka Poutiaista ja OMT-fysioterapeutti Jari Rautiaista arvokkaista kommenteista. Kuva 1. Olkapään luurankenteet Kuva 2. Olkanivelen lihakset ja jänteet edestä. Kuva 3. Halkileikkaus olkanivelestä. Kuva 4 ja 5. Oikea irrotusasento.
Keilaaja 4 | 2016
To see the actual publication please follow the link above