Toiminnanjohtajalta Tässä numerossa KANNEN KUVA: PETTERI PIIRONEN S U O M E N K E I L A I L U L I I T O N J Ä S E N J U L K A I S U 3 2016 69. VUOSIKERTA Kolme SM-kultaa Piritta Maja KEILAAJA | 3 Viimeistä viedään… Kirjoitelen tässä viimeistä toiminnanjohtajan palstaani. Tämän palstan tekeminen ei ole aina ollut ihan helppoa, välillä on kyseessä ollut todellinen pihtisynnytys. Näin on juuri nytkin, aihe ja otsikko ovat hallussa, mutta mitenkä tätä kuljetellaan? Tuosta vaikeudesta johtuen, kuten uskolliset lukijat ovat havainneet, ovat aiheet vuosien varrella heiluneet maan ja taivaan välillä. Mutta toisaalta, niinhän sen pitää ollakin. Toiminnanjohtajan homma rakkaassa lajissamme on kovin laaja-alainen. Kirjoitelmani ovat vaihdelleet muisteloista saarnaamisiin ja ohjeista neuvoihin. Välillä olen yrittänyt käyttää humoristista tyyliä, aina siinä onnistumatta, ja joskus vakavampaa paasaamista. Kaikista hankaluuksista huolimatta olen mielelläni tätä palstaa kirjoittanut, sillä se on oikeastaan ainoa suora vaikutuskanavani asioihin. Toki minä käsittelen työpöytäni ääressä lähes kaikkia asioita maan ja taivaan välillä, mutta järjestömme toimii demokraattisesti valittujen luottamusmiesten johdolla, joten toiminnanjohtaja kyllä esittelee asioita, mutta hallitus päättää. Eräs mieliaiheistani on ollut radanhoito, josta olen useammin naputellut juttua. Joskus olen lyönyt huteja, mutta silloin tällöin on kalikka mielestäni kalahtanut kohdalleen. Suomen (ja kaiken maailman) keilailussa on kaksi isoa ongelmaa. Ensimmäinen on tuo pelattavien olosuhteiden liiallinen helppous ja toinen on keilailutahti, eli sen hitaus. Nämä molemmat ovat osaltaan vaikuttamassa keilailun julkisuuskuvaan ja ikuisuusongelmaan median suhtautumisessa. Olosuhteiden helppoudesta paasasin viime numerossa, joten en syvenny siihen sen enempää, kunhan sanon taas: meillä keilataan kilpailuissa aivan liian helpoissa rataolosuhteissa. Toinen on sitten tuo kilpailun tahti. Kaksissa viime MM-kilpailuissa, joissa olen ollut kilpailunjohtajana, miesten ja naisten kisoissa 2014 ja 2015, olin aikatauluttanut kuuden sarjan blokin kestämään kolme ja puoli tuntia. Ja kummissakaan kisoissa eivät keilaajat tuohon tahtiin pystyneet, vaan jäivät aikataulusta. Toki arvokisoissa keilataan hitaammin kuin kotimaassa, mutta silti tuo melkein neljä tuntia on naurettavaa. Ja ihan samaa voidaan sanoa meikäläisestä erikoiskilpailukulttuurista. Missään ei enää päästä kuutta sarjaa kahteen tuntiin, lähemmäs kahta ja puolta mennään. Kun minä olin nuori (varoitus: muisteloa ja saarnaamista) pelattiin kuusi sarjaa puoleentoista ja kahdeksan sarjaa kahteen tuntiin. Ja silloin oli vain yksi pallo, jonka palautumista aina odotettiin paikkoheittoa varten. Ja nyt elämme maailmassa, jossa elämäntahti on nopeutunut kaikkialla muualla, paitsi keilaradalla ja golfkentällä. Ei niin, että radoilla ja kentillä pitäisi hosua muun maailman tapaan, mutta rajansa kaikella. Kun yritämme, ja joskus saammekin, median edustajia tai muita ulkopuolisia katselemaan keilailukilpailua, leviävät suupielet haukotukseen aika äkkiä. Ihan oikeasti, ei kukaan lajiin vihkiytymätön viitsi katsella urheilua, jossa tapahtuu jotain kerran minuutissa kuuden sekunnin ajan. Muun ajan pyyhiskellään palloa, kengänpohjaa ja katsellaan ympärille. Jääkiekossa tehdään tuossa ajassa kaksi maalia ja jalkapallossakin juostaan pari kertaa kentän päästä päähän ja nähdään useita syöttöjä ja pari taklausta. Nykymaailma vaatii nopeaa ja dramaattista tapahtumista, jos haluaa päästä esille. Mikään tapahtuma ei saa kestää puolta tuntia pidempään ilman jonkinlaista ratkaisua. Jalkapallo- ja jääkiekko-ottelut kestävät pidempään, toki niissäkin on erätaukoja, mutta niiden ei enää tarvitsekaan nousta pinnalle, kuten keilailun täytyy. Joten keilaajat (taas saarnaamista): opetelkaa keskittymään suorituksiinne nopeammin ja hoitakaa homma reippaammin. Ja kilpailujen järjestäjät: käyttäkää kilpailumuotoja, ainakin loppukilpailuja, joissa näkyy joitain ratkaisuja usein ja tiiviillä tahdilla. Mikään tässä maailmassa ei ole ikävystyttävämpää kuin 12 keilaajan round robin, ei edes maalin kuivumisen katselu vedä sille vertoja. Sitä jaksaa katsella vain muuan vanha kaljupää ukko… Kiitos teille kaikille näistä vuosista, olen nauttinut lajistamme jo 50 vuoden ajan, ja aion jatkaa vielä pitkään. Tavataan keilahalleilla tai golfkentillä… Ja vielä kerran: Ceterum censeo quominus lusores in curriculis coniludii paene nimis facile conos evertant esse posthac obstandum. 4 Naiset keilasivat SM-kilpailujaan Porissa ja Lahdessa 8 Paula Nisula voitti naisten B-tason SM-kullan 9 Hanhivaaran keilahalli saa sähkön taivaalta 10 Kari Hurri yllätti maajoukkuemiehet SM-finaalissa 14 Oy Bowling Ab toimi Junnu Tourin pääsponsorina 15 Marko Löfgren vei B-SM jännärin 16 Valtuustokauden viimeinen kokous 17 Menestyneitä palkittiin Gaalassa 18 Junnujen ja nuorten SM-kilpailuissa uusia ja vanhoja mitalisteja 22 Oppia ja uusia kavereita leireiltä 23 Jäätyneen kävyn kellistys ”Pesä laulaa” -palstalla 24 Bay suisti Giantsin vallasta 26 Keilailun profiilin nosto - osa 2 28 TKK jatkaa SM-liigan valtiaana, jo 11. mestaruus 30 Nuoret MM-kilpailuihin, miehet EM-radoille 31 Niksinurkassa puhutaan kierteellä pelaamisesta 32 Pasi Uotila vei Rankingfinaalin 33 Ohiheittoja ja sivuosumia - Pienikin voi olla suuri 34 Vainikka ja Saarinen veteraanien Suomen mestarit 36 Valmiina ensi kauteen! 37 Turussa monipuolinen kilpailu 38 Ville ja Essi Junnu Tourin voittoihin Kupittaalla 40 Junnu Tour huipentui Kaupissa 41 Mari ja Panu Nurmilolle EM-kulta 42 Hiipuuko Euroopan Tour? 46 SM-tuloksia 50 VS-tuloksia Pekka Korpi
Keilaaja 3 | 2016
To see the actual publication please follow the link above