Ville kesti ennakkopaineet Otto Lonka keilasi yllätysvoittoon Junioripoikien ja nuorten miesten kilpailussa taso oli kova. Jotain pojat tekevät eri tavalla kuin tytöt, sillä heillä on parempi paikkovarmuus ja taito tehdä pitkiä kaatojonoja. Mestareiksi Pkeilasivat Ville Rajala ja Otto Lonka, molemmat kahdenkäden heittotyylin edustajia. oikien karsinnassa tehtiin yhdeksän paritulosta, kolme parasta veti yli sata päälle parin, Ville Rajala omille lukemilleen 1880 (235,0). Finaaliraja oli piirun alle 190 keskiarvon. Nuorten sarjassa jatkoraja nousi lähelle paritulosta, yli 100 päälle pelanneita oli 10. Huippuina olivat Juho Rissasen, 1887 (235,9) ja Otto Longan 1875 tulokset. Viimeisenä juniorivuonnaan mitalisateesta nauttinut Ville Rajala kruunasi kevään SMkullalla. Aiemmin oli tullut jo EM-kisoista joukkuehopea ja paripronssi, SM-liigasta hopea sekä näistä SM-kilpailuista parikulta. Ville veti kaikki pelit ennen pudotuspelejä täysin omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Karsintaan 1880, jatkopeliin 1443, round robinissa inhimillisyyttä osoittaen 1221. Näillä aineksilla hän teki muihin yli 400 pisteen eron. Kuuden sarjan jatkopelissä loppukilpailupäivänä sattui erittäin ikävä episodi, jonka vuoksi kaksi pelaajaa Niko Oksanen ja Simo Uosukainen hylättiin kilpailusta. Nikon kannalta sillä oli harmillinen merkitys, sillä hän oli siinä vaiheessa kilpailussa toisena. Tästä tapahtumasta enemmän oheisjutussa. Vasta 13-vuotias Pyry Puharinen on noussut kohinalla maamme nuorten keilaajien parhaimmistoon ja tie jatkuu kohti huippua, se on aivan varma. Poika on teknisesti vakuuttava ja henkisesti vahva. Näissä kisoissa hän meni mitalipeleihin 206,6 keskiarvon esityksellä. Ainoa heikko hetki oli matsien alku, johon tuli kaksi 154 sarjaa, mutta nekin Pyry käsitteli ja jätti taakseen nopeasti. Välieräpaikka aukesi sijoitussarjan 215-177 voitolla Kasper Sirkasta. Välierävastustajakseen Pyry sai itsensä vastakohdan, Juho Havangon. Pyry on temperamenttinen ja eloisa pelaaja, Juho itse rauhallisuus, jonka ilmekään ei juuri pelitapahtumista värähdä. Pyry otti pelin haltuunsa heti ja voitti ensimmäisen sarjan 205-177. Toisen sarjan kakkosruutuun hän teki reiän, mutta tulitti jatkoksi kahdeksan kaadon jonon. Juho sai myös hyvän sarjan, mutta Pyry voitti 257-248 ja matsin 462-425. Loppuottelun ensimmäiseen sarjaan molemmille tuli virheitä kaatorivien sekaan ja Ville voitti sen vain kahdella pinnalla 203-201. 20 | KEILAAJA Toiseen sarjaan odotettua jännäriä ei saatu, sillä Pyryn ainoa jono oli tripla ja Ville kaahasi kahdeksan kaadon jonolla voittoon 267-202 ja yhteistuloksiin 470-403. Kaksikätisten juhla Kuten oli junioripoikien kilpailu, niin myös nuorten, kaksikätisten keilaajien juhlaa. Ja olipa molemmissa loppuotteluissa vielä vastakkain vasen- ja oikeakätiset ”lapiomiehet”. Mestaruutta puolustamassa ollut Juho Rissanen hyytyi jo kuuden sarjan osiossa ja sai tehdä tilaa muille. Santtu Tahvanainen, oikealta kahdella kädellä heittävä mies, hankki ykkösenä pudotuspelipaikan huikealla loppukilpailupäivällä. Hän lähti peliin kahdeksannelta sijalta, latoi ensin 1460 ja round robinissa 1435. Otto Lonka jäi päivän tuloksissa Santusta selvästi, mutta pysyi hyvien pohjapisteiden ansiosta kärkikahinoissa. Paikka suoraan loppuotteluun ratkaistiin näiden miesten kesken sijoitussarjassa, jonka Santtu voitti 205-173. Toinen välieräpelaaja ratkaistiin niin ikään sijoitussarjassa Teemu Putkiston ja Juuso Rikkolan kesken. Teemu oli siinä parempi tuloksin 228-207 ja passitti Juuson vaihtamaan armeijan vermeet päälleen. Välierä ei montaa ruutua vanhentunut, kun voittaja alkoi olla selvillä. Teemu ei osunut oikein mihinkään, tuli kuuden ja seitsemän keilan avauksia ja vasta loppuun kolme hyvää heittoa. Otto näytti menevän murskavoittoon, mutta teki reiän ja missin 8-9 ruutuihin ja niillä peli hieman tasoittui, sarja Otolle 224-189. Toisen sarjan Otto aloitti viidellä kaadolla ja peli oli taputeltu, hän vei sarjan 235-156 ja matsin 459-345. Myös loppuottelussa Santtua vastaan Otto sai voiton avaimet käsiinsä ensimmäisen sarjan 236-213 voitolla. Toisen sarjan molemmat aloittivat viidellä kaadolla tarjoten yleisölle sitä, mitä se oli tullut katsomaan. Ysiruudussa Otto missasi seiskakeilan ja jätti oven auki Santulle. Tupla piti tehdä, mutta sitä ei tullut, Santtu voitti sarjan 239-233, mutta Otto Suomen mestaruuden 469-452. Kömmähdys johti kahteen hylkäykseen JUNIOREIDEN SM-LOPPUKILPAILUSSA Imatralla tapahtui ikävä episodi. Kaksi junnupoikaa, Niko Oksanen ja Simo Uosukainen, olivat lunastaneet paikan SM-kisan ohessa pelatun erikoiskisan loppukilpailuun. Kisan finaali keilattiin perjantai-iltana ennen lauantaista junnujen SM-loppukilpailua. Sosiaalisen median kautta joku huomasi Nikon tuon kisan voittaneen ja siitä kantautui tieto SM-kisan kilpailunjohtajalle Heikki Hiltuselle. Tosin vasta sen jälkeen, kun kuuden sarjan peli aamulla oli aloitettu. Sääntöjä sitten luettiin huolella ja tunteetkin nousivat monilla tahoilla ymmärrettävästi pintaan. Eipä olisi moni halunnut vaihtaa paikkaa Heikin kanssa tilanteessa, jossa hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hylätä Nikon ja Simon suoritukset kuuden sarjan jälkeen ja pudottaa näin toisen jatkoon menossa ollut Niko pelistä pois. Simo ei jatkoon olisi päässytkään. Päätös oli kova, mutta muuta mahdollisuutta ei kilpailunjohtajalla siinä ollut. Pelaamalla illalla loppukilpailua Niko ja Simo rikkoivat SM-sääntöjen pykälää, joka kieltää keilaamisen kisahallissa alle 24 tuntia ennen loppukilpailua. Siitä, onko sääntö hyvä vai huono, voi taittaa peistä hamaan loppuun saakka, mutta kun sääntö on kirjoitettu, sitä on noudatettava. Piste. Imatran Keilailuliitto oli tehnyt ison luokan virheen oheiskisan suunnittelussa, kun he olivat laittaneet kisan finaalin pelattavaksi perjantai-iltana, alle vuorokausi ennen SM-kisan huipennusta. Suuren vastuun tapahtumasta kantaa Imatran liitto, mutta oma vastuunsa on myös keilaajilla. Jokaisen tulee tietää säännöt ja niitä noudattaa. Kovin paljon pieleen ei varmastikaan mene arvio, että harvassa ovat ne kilpakeilaajat, jotka aina silloin tällöin sääntöjä lukevat ja niiden sisällön tuntevat. Ulkoa sääntöjä ei kannata opetella, koska ne aina ajoittain muuttuvat. Niin ne varmasti tekevät keilailupykälän suhteen tämän kevään jälkeen. Toivottavasti.
Keilaaja 3 | 2016
To see the actual publication please follow the link above