Karsintojen EM-kisat Vuonna 2017 on kansainvälisessä ohjelmassa kaksi arvokilpailua, joissa on rajoitettu osanottajamäärä ja, jotka siksi edellyttävät karsintoja. Kansainvälinen Keilailuliitto World Bowling on ilmoittanut alueiden kiintiöt vuoden 2017 arvokilpailuihin. 30 | KEILAAJA Kuwaitissa keilattaviin naisten ja miesten yhteisiin MM-kilpailuihin pääsee 36 maata niin naisten kuin miesten puolelle. Kyseessä voivat olla eri maat eli jokainen maa ei välttämättä lähetä sekä naisia että miehiä. Kiintiö jakautuu seuraavasti: Eurooppa 15 joukkuetta, Aasia 12 joukkuetta, Amerikka 8 joukkuetta ja Kuwait järjestäjänä yksi joukkue. Euroopan karsinnat pidetään vuoden 2016 EM-kilpailuissa. Naisten kisat keilataan kesäkuussa Wienissä ja miesten elokuussa Brysselissä. Maiden paremmuus määritetään jakamalla sijoituspisteitä 24 parhaalle keilaajalle/ joukkueelle kaikissa lajeissa. Voittaja saa yhden pisteen, hopeamitalisti kaksi jne. Yhteenlaskun jälkeen 15 vähiten pisteitä saanutta joukkuetta pääsee osallistumaan MM-kilpailuihin. World Games 2017 keilataan Puolan Wroclawissa heinäkuun lopussa. Euroopasta mukaan pääsee viisi maata naisten ja viisi maata miesten kilpailuun. World Gamesin pelitapa on muuttunut ja kukin karsinnan selvittänyt maa lähettää kaksi nais- ja kaksi mieskeilaajaa, jotka pelaavat henkilökohtaisen ja parikilpailun. Sekaparikilpailua ei enää järjestetä. Jälleen kuitenkin yksi maa ei välttämättä osallistu molempiin kilpailuihin eli kisoihin voi mennä joistakin maista vain kaksi nais- tai kaksi mieskeilaajaa. Euroopan karsinnat pidetään jälleen EMkilpailujen yhteydessä, erikseen naisten ja miesten kilpailuissa. World Gamesin karsinnassa mukaan lasketaan kunkin maan kaksi parasta keilaajaa all eventsissä. Nämä pisteytetään sijoitusten mukaan, voittajalle yksi, kakkoselle kaksi jne. ja lasketaan yhteen. Viisi pienimmän pistemäärän saanutta maata pääsee mukaan World Gamesiin 2017. Suomen pitäisi päästä mukaan molempiin kisoihin. Varsinkin MM-kisojen suhteen 15 parhaan joukkoon pääsemisen ei pitäisi tuottaa tuskaa. World Games on pari pykälää kovempi haaste. PEKKA KORPI Valmentajien mietteet junnujen EM-kisoista NIIN KUIN ETUKÄTEEN OLI JO TIEDOSSA, niin viikon kestävään EM-turnaukseen tulee sisältymään varmasti erilaisia tunteita laidasta laitaan. Onnistumisen elämyksiä ja pettymyksen karvaita kalkkeja. Se, miten niitä onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita onnistui käsittelemään viikon aikana, oli merkittävässä roolissa menestymisen suhteen. Tässä keilailun henkisen puolen taistelussa onnistuttiin poikien joukkueessa verrattain hyvin, parannettavaa tietenkin jäi, mutta kokonaisuutena epäonnistuneiden suoritusten nopeassa analysoinnissa ja unohtamisessa onnistuttiin. Samoin onnistumisten ja hyvien tuloksien ei annettu synnyttää hyvän olon tunnetta, vaan onnistuttiin lähtökohtaisesti keskittymään peliin ruutu ja heitto kerrallaan. Parhaiten tämä onnistui joukkuepeliosiossa, jossa epäonnistumiset ja hyvät tulokset ei vaikuttanut millään tavalla suoritukseen. Miksi joukkuepelissä tässä onnistuttiin paremmin kuin henkilökohtaisissa osioissa? Oliko syynä se, että joukkuetovereiden läsnäolosta johtuen keskittymisen taso oli korkeammalla ja oliko syynä myös se, että joukkuekilpailua lähdettiin pelaamaan ”ei niin suomalaisella” tavalla eli huonojen heittojen ja ruutujen jälkeenkin läpsyteltiin ja kannustettiin. En tiedä, mutta tuloksena oli Euroopan ennätys. Mitalipelit ovat sitten tietenkin oma maailmansa. Hopeamitali on tietenkin hyvä juttu, mutta hieman karvas makuhan siitä finaalista jäi. Omissa käsissä oli, mutta alkuviikon huonoimmat heitot osuivat tietenkin finaalisarjaan ja niin kuin paikallaolijat huomasivat, niin vastustajalla ei ollut huonoa tuuria. Joukkuepelin lisäksi tuli myös muita onnistumisia, joten on pakko olla tyytyväinen tuloksiin. Niko Oksasen all events –kultamitali on kyllä kova suoritus, varsinkin kun viimeinen singleosuus kahlattiin läpi kipeänä. Onneksi riitti. Mastersfinaali meni sitten Nikon osalta kuumeiluun. Jäätävä oli Jesse Ahokkaan mastersin hopeamitali, ennakkoluulottomasti hän laittoi mattoon vastustajan toisensa perään. Toivottavasti Jesse onnistuu jatkamaan henkilökohtaisen valmentajansa kanssa systemaattista harjoittelua, niin voi sanoa varmasti, että mitaleja on tulossa vielä lisää. Ville Rajala onnistui Nikon kanssa saavuttamaan parikilpailusta EM-pronssia, hyvä suoritus, oli monta tasaista paria ja oli tosi kova kilpailu mitaleista. Loppukisat meni Villen osalta kuumeilun piikkiin ja siihen kruunuksi vielä mastersfinaalin ulkopuolelle jääminen 8 pisteellä. Simon Susiluoto oli joukkuekilpailussa huikea ja masterissa oli kyllä mahdollisuudet, mutta puolustukseksi voi sanoa Simonille ja Villelle, että ei ollut kisoissa vasenkätisillä juhlan aihetta. Simon olikin kisojen paras vasenkätinen ja Ville toiseksi paras eli jos olisi ”kentät” olleet hieman suotuisammat vasenkätisille, niin mitähän olisi tapahtunut... Junioripoikien taso Euroopassa on kovinkin laaja, on monta maata mukana ja paljon yksittäisiä hyviä keilaajia, niinpä varsinaisesti helppoja mitaleita ei juurikaan ole otettavissa, vaan on onnistuttava, jos mielii mitaleille. Niinpä poikien EM-kilpailureissua voi pitää onnistuneena, vaikka parannettavaa hieman jäikin. Markku Veijanen TAAS YHDET KISAT takana, joissa riitti Ilon ylimpiä tunteita, kuin myös harmituksia ja pettymyksiä. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun juniorityttöjen peleissä jokaiseen mitaliin vaadittiin yli kahdensadan keskiarvo. Me emme pystyneet siihen tällä kertaa. Meidän juniorityttömme keilasivat kisoissa yhteensä 12 kuuden sarjan peliä ja yksi niistä oli yli 1200 pistettä. Toisaalta 12 pelistä vain yksi oli alle 1100 pistettä. Meidän alarajamme on siis noussut aika paljonkin, mutta tähtipelaajat ja huipputulokset puuttuvat kokonaan. Tytöt eivät kokonaisuudessaan pelanneet mitenkään alta lipan, vaan suurin piirtein omaa tämänhetkistä tasoaan ja yksi jopa ylitti tasonsa selkeästi. Muualla mennään vaan hieman kovempaa eteenpäin, ainakin viimeisen vuoden aikana on menty. Tuloksillamme nimittäin olisi saanut mitaleita muutamissa edellisissä kisoissa. Paikkopeli: tämä kuuluisa paikkopeli, josta joka ainoa vuosi kisojen jälkeen puhutaan. Se on nopein ja helpoin tapa nostaa tasoaan ja tuloksiaan. Meidän tyttöjemme paikkaaminen oli luokatonta lähes läpi kisojen. Tähän ja toistojen määrään pitää tulla muutos, jos haluamme mitaleita ensi vuonna kotikisoissa. Puitteet ja valmennus meillä varmasti on kunnossa näiden asioiden kuntoon saamiseksi joka ilmansuunnassa. Nyt vaan hieman vähemmän ”kaikki pelaa” -ajattelua ja kunnon työtä treenaamiseen ja ajatus mukaan siihen, mitä treenataan, jos siis haluaa huipulle eikä vaan hyväksi harrastajaksi. Ja kuten hyvä ystäväni tapaa sanoa: Menkää treenaamaan. Jarmo Ahokas
Keilaaja 2 | 2016
To see the actual publication please follow the link above