Välipäiväleiri Kuortaneella Vanhakin koira oppii uusia temppuja, kun oikein niitä harjoittelee. Pitkään keilailua harrastanut veteraani kirjoitti tuntemuksistaan Kuortaneella pidetyltä leiriltä. Jotkut asiat tuntuivat hankalilta, mutta hyvien opettajien huomassa tietokin lisääntyi. Katsellessani Kuortaneen Urheiluopiston 38 | KEILAAJA sivuja löysin ilmoituksen: 27.–29.12.2015 Välipäiväcamp liikuntaopistolla. Tämänhän oli paljon parempi vaihtoehto kuin kylpylämatkailu. Leirin ohjelma oli valmiiksi mietitty, ei vapaa-ajan ongelmia. Tästä myös avopuolisoni innostui, vaikka ei keilailua harrastakaan. Sunnuntaiaamuna auton nokka kohti Kuortanetta. Siellä majoituimme Liikuntahotellin huoneistoon, josta löytyi kaikki tarvittava: sauna, keittiö, pesukoneet jne. Keilahalli, luentotilat ja ravintolat olivat saman katon alla. Omaan varustukseen kuuluivat tietysti keilapallot, muistitikut, muistiinpanovälineet sekä liikuntavarusteet. Opistolla on mahdollisuus myös monenlaiseen omatoimiseen liikuntaan. Leirin aluksi Piritta ja Juha Maja esittelivät itsensä ja kertoivat työstään keilailun parissa. Myös me leiriläiset esittelimme itsemme ja kertoilimme keilailuharrastuksistamme. Ryhmämme koostui eri ikäluokista, nuorin oli alle ”intti-ikäinen” ja meikäläinen yli 76. Ensimmäisen luentotunnin aiheena olivat pelitaidot: pallon liike, pallon vauhti ja pyörintä. Aluksi tuntui Juhaa kuunnellessa, että "pallo" on todella hukassa. Paljon tuli tietoa Piritta Maja opastaa kurssilaisia peukaloreiän teippauksessa. siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu pallolle heiton aikana, miten pallon vauhtia ja pyörimistä lisätään. Pallon käyttäytymiseen ei ainakaan voimantuotto tai nopeusominaisuuksien parantamin paljon vaikuta. Kyseessähän on syklinen laji, jossa suorituksen pitäisi toistua samoilla lihasryhmillä ja samalla rytmillä. Heilurin korkeus vaikuttaisi pallon nopeuteen ja sormien käyttö pyörintään. Ensimmäisessä rataharjoituksessa aiheena oli pallon irrottaminen sormista siten, että palloon saadaan eteen ja sivulle pyöriminen (rotaatio). Paikaltaan heitettäessä sai hyvän tuntuman, miten pallo pitäisi irrottaa sormista niin, että heittäjä veisi palloa eikä pallo heittäjää. Heitettäköön millä tekniikalla hyvänsä, jos pallon saa kulkemaan haluamaansa reittiä "taskuun", niin tulosta varmasti syntyy. Heittoon osallistuvien lihasten oikea-aikainen rentoutus on voimantuotoltaan ja energiataloudeltaan kaikkein edullisin tapa tehdä hyvää tulosta. Nykysuuntainen heittotekniikka, jota nuorempi keilaajapolvi näyttää suosivan, vaatii hyvää keskivartalon lihasryhmien voimantuottoa. Ongelmana kaikilla keilailun harrastajilla lieneekin lihastasapainon säilyttäminen liikettä aikaansaavien ja asentoja ylläpitävien lihasten välillä. Lihastasapainon säilyttäminen vaatii hyvää oheisharjoittelua (voimaharjoittelua). Hyvällä lihashuollolla ja asentoja ylläpitäviä lihaksia vahvistamalla pystytään selän ja koko liikuntakoneiston lihasten tasapaino säilyttämään hyväkuntoisena ja terveenä. Seuraavaksi saimme opetusta pelitavan ja paikan valinnasta. Aihe, joka minua on askarruttanut koko keilailuharrastukseni ajan. TEKSTI: JORMA TURUNEN, KUVAT: EEVA-MAIJA HANÉN Leiriläiset yhteiskuvassa Jaana Rapeli, Päivi Peltola-Ojala, Anneli Hakala, Sari Hämäläinen, Ville-Veikko Hänninen, Ville Rajala, Teemu Hautamäki, Asko Oijennus, Juhani Talikka, Jouko Mölsä ja Jorma Turunen sekä valmentajat Piritta ja Juha Maja.
Keilaaja 1 / 2016
To see the actual publication please follow the link above