– Siihen olen nyt joitakin kertoja päässyt, mutta ei vielä kahteensataan. Tavoite on nyt se 200, sitten kun sen saan, saan iskältä 200 euroa, Santtu kertoo Muita tavoitteita Santtu ei ole miettinyt. – Varmaan sitten isompana tulee muita tavoitteita. Tärkeintä on, että on hauskaa, Santtu virnistää ja kysyy, joko saa mennä heittämään. Treenejä seuraamassa ollut Raisa-äiti kertoo poikansa tulevan hyvin juttuun ryhmissä. – Hän on sellainen peruspositiivinen poika koulussa ja joka paikassa, kaikkien kaveri. Santtu keilaa paljon, jopa neljänä päivänä viikossa. Intoa riittää, joten tästä pojasta kuullaan vielä, laittakaapa nimi muistiin. Vierailu Lahdessa vahvisti keskusteluissa syntyneen ajatuksen, Bayssa juniorit ovat hyvissä KEILAAJA | 21 – Joillakin on vielä omia treenejä minun kanssani, Jape tuumaa. Keilahalli on toinen koti Jarmo Ahokas viettää paljon aikaa hallilla nuorten kanssa touhuten. – Aika paljon tulee oltua nuorten kanssa tekemisissä keilailun parissa, ei tarvitse itse keilata enää yhtään, Jape tuumaa. Kaikki ohjaajat saavat työstään korvausta, mutta myös monet muut asiat motivoivat. – Se antaa paljon, kun nuoret kehittyvät, viihtyvät keilahallilla, oppivat ottamaan toisiaan huomioon. Nuoret ovat hyvän asian parissa, eivätkä istu ainoastaan tietokoneella. Tietenkin myös se motivoi, kun on oma poika mukana, mutta tavallaan pidän näitä kaikkia omina poikina ja tyttöinä. Meillä on erittäin hyvä ryhmähenki ja nuoret ovat oppineet pelisäännöt. Ainahan pitää olla pelisäännöt harrastamisessa ja elämässä, se antaa eväät pärjäämiseen. – Ryhmässä oleminen ja vertaisoppiminen on aivan älytön etu ja vie eteenpäin. Yksin on kenenkään vaikea tulla, ryhmässä saa myös hyvän ja huonon palautteen nopeasti toisiltaan, Jape täydentää. – Aikanaan oli Lahdessa LK:n junnut, sitten monta vuotta hiljaista ja nyt on Bayn porukka. Sieltä alkaa pudota pelaajia maajoukkueisiin. Mitä enemmän he toimivat keskenään, sitä paremmin menee. Tekniikan hienosäännössä tietenkin valmentajien apu on aina tärkeää. Bayssa nuoret oppivat myös kilpailemaan. – Junioripojilla ja –tytöillä on omat joukkueet valtakunnansarjoissa ja paikallissarjoissa, mikä on sekin aika erikoista ja vaatii organisointia, mutta meillä on loistavat taustajoukot, Jape kiittää. Mistä Bay sitten saa toimintaansa tarvittavat varat. – Saamme Kulttuuri- ja Opetusministeriöltä tukea, millä pystymme auttamaan osaa ryhmistä. Tällaista tukea kannattaa seurojen aina hakea. Tuki on aika tarkasti ja suunnitelmallisesti kohdennettu juuri ohjaukseen. Jälkikäteen raportoidaan mitä on tehty. Sitten on tietenkin sponsoreiden tuki ja talkootyöt. Myös valmentajalla on tavoitteita. – Seuraavan viiden vuoden sisällä meillä on puolet liigapelaajista oman juniorityön kautta tulleita. Tavoitteena on myös, että kaikista tulisi hyviä harrastajia ja osasta tavoitteellisia huippukeilaajia. Ja yhdestä maailman paras, Jape virnistää. Santtu metsästää ennätyksiä Yksi hiomaton timantti Bayn torstain timanttikerhon tunnilla on 9-vuotias Santtu Nieminen, joka on keilannut aktiivisesti jo kaksi vuotta. – Atte-veli toi minut keilaamaan kerran ja halusin sitten aloittaa keilaamisen. Se oli niin hauskaa, iloinen vesseli hymyilee. – Parasta on se, kun aina saa yrittää jotain uusia ennätyksiä, Santtu tuumaa. Hänen ennätyksensä on nyt 199 ja se hieman kismittää. käsissä. Jesse loikkasi maajoukkueeseen JESSE AHOKAS päätti pari vuotta sitten aloittaa totisen panostuksen keilailuun. Kehitys on ollut käsittämättömän nopeaa ja nyt hänet on 14-vuotiaana valittu kaikkien aikojen nuorimpana poikana junioreiden EM-joukkueeseen. Ilmaiseksi tuo nykysanaa käyttäen, tuottavuusloikka ei ole tullut. Jesse on tehnyt töitä. Hän on tehnyt paljon töitä. – Aloitin keilailun tosi pienenä, yksivuotiaana olin ensimmäisen kerran keilaamassa. En tietenkään itse sitä muista, Jesse hymyilee. – Pari vuotta sitten aloin panostaa keilailuun kunnolla ja halusin päästä tulevaisuuden ryhmään, johon sitten pääsinkin vajaa vuosi sen jälkeen. Sitten minulla oli tavoitteena kotikisat (EM-Tali 2017), mutta nyt on kehitystä tullutkin sitten tosi nopeasti. Kahdessa vuodessa on keskiarvo noussut sata pistettä, silloin se oli 108 ja nyt 207, Jesse kertoo ja on itsekin hieman hämillään. – Olenhan minä aika hämmästynyt. Todella hämmästynyt, hän tuumaa. Ilmaiseksi, lahjana taivaalta nyt saavutettu taso ja paikka EM-joukkueessa ei ole tullut. – Ei tietenkään, olen tehnyt töitä tämän eteen todella paljon. Olen keilannut todella paljon, treenannut ja kilpaillut. Viime kaudella oli noin 650 kilpailusarjaa, nyt ollaan jossain 800 sarjan vauhdissa. Bayn junnutyöllä on myös ollut merkitystä Jesse kehityksessä. – Eihän siitä ainakaan haittaa ole, se on tosi hyvä. Ryhmissä keilaaminen on noin yksi kymmenesosa keilaamisestani, loppu on omatoimista keilaamista. Treenaan viikossa vähintään viitenä päivänä noin pari tuntia päivässä ja pari-kolme kilpailua viikossa siihen päälle. Siinä on fakta, miksi kehitystä on tullut niin paljon. Tämä on toistolaji, Jesse painottaa. Hän panostaa myös fysiikkapuolelle. – Hoidan lihaskuntoa, punnerran ja teen vatsoja. Viimeaikoina olen ruvennut panostamaan sillekin puolelle enemmän, koulussakin meillä on neljä tuntia liikuntaa viikossa. Mihinkään muuhun ei sitten aikaa olekaan. Yksi negatiivinen seuraus parin vuoden aktiiviurheilusta on seurannut. – Koulussa olen alle keskiarvon oppilas, liian huono. Kyllä koulu on vähän kärsinyt tämän takia. Mutta nyt on tavoitteena panostaa myös kouluun seuraavat pari vuotta, Jesse lupaa. Maaliskuun EM-kilpailuihin Jesse lähtee avoimin mielin, mutta luonteelleen tyypillisesti myös tavoitteellisesi. – Nyt ensikertalaisena kokemusta saamaan. Jos tulee yksi mitali, se olisi todella hyvä. Kyllä se on ihan realistinen tavoite, meillä on hyvä joukkue, joka voi kyllä mitaleja saada. Henkilökohtainen mitali ei niinkään ole tavoite, mutta jos se tulee, olisihan se hienoa, Jesse myhäilee. 9-vuotias Santtu Nieminen on aktiivinen keilaaja, jolle parasta on ennätysten rikkominen.
Keilaaja 1 / 2016
To see the actual publication please follow the link above