Sanna Pasaselta hieno MM-esitys Suomalaisista Sanna Pasanen esitti maailmanluokan keilailua yhtä sarjaa lukuun ottamatta läpi koko turnauksen ja oli aivan hilkulla saada sen himoitsemamme mitalin. Se jäi singlessä vain 23 pisteen päähän, mikä tietenkin antoi aihetta sinänsä turhalle jossittelulle. TEKSTI JA KUVAT: SEIJA LANKINEN Sanna Pasasen tasaiset kuuden sarjan osiot olivat tuloksiltaan 1343, 1328, 1337 ja 1321. Kokonaistulos 5329 (222,0) riitti all eventsissa upeaan kahdeksanteen sijaan. Sanna keilasi 15 ensimmäistä sarjaansa vahvasti yli 200 tuloksin. Joukkuepelin ensimmäiseen osioon tuli ainoaksi heikoksi hetkeksi jäänyt 143. Siitä Sanna toipui seuraavaksi päiväksi hyvin ja pudotti kolmeen sarjaan parhaan pätkänsä 737 (245,7), millä varmistui all eventsin parhaan eurooppalaisen titteli. Mastersin loppukilpailussa jatkettiin 24 sarjan tuloksiin kuusi sarjaa siten, että ratapareilla oli pitkä ja lyhyt olosuhde. Sannalla oli lyhyt keli hyvin hallussa, mutta pitkällä ei soljuvaa pelitapaa löytynyt. Kuuden sarjan 1263 tuloksella hän putosi 13. sijalle, round robin peleihin olisi vaadittu 82 pistettä enemmän. Hienot kisat Sanna keilasi, mikä varmasti kasvattaa harjoitteluintoa ja motivaatiota. Ei se maailman kärki niin kaukana ole ollenkaan. – Parhaimmat kisat, mitä olen pelannut. Ylivoimaisesti parhaat, Sanna huokaisi tyytyväisenä kotimatkalla Abu Dhabista. – Puitteet olivat tosi hyvät, ainoa miinus oli se, että hallissa oli ihan sikakylmä. Eipä ole ennen heitetty pitkähihainen pelipaidan alla. Ratakohtaisia eroja oli aika vähän. Lyhyellä tuntui, että oli eroja enemmänkin, mutta se johtui kyllä siitä, miten porukka oli edellä pelannut, Sanna kiteytti. Tulostaso kisoissa oli korkea. All eventsin mitaleille vaadittiin yli 232 keskiarvon peliä. – Taso oli yllättävä, vaikka tiesin kyllä, että maailman huiput pelaavat kovaa. Mutta yllättävää oli se, miten korkealle taso nousi. Aika paljon vaati. – Tavoite oli paikka mastersissa. Tiesin, että olen kunnossa, mutta vähän yllätti se, että pääsin noin lähelle. Kyllä tästä tuli paljon treeni-intoa lisää, kun ajatellaan kahden vuoden päähän seuraaviin MM-kilpailuihin. Varmaan tässä on jotain tehty oikein, kun noin hyvin pystyin huippuja haastamaan, Sanna summasi. Edes singlemitalilta jääminen niukasti ei jäänyt mieleen kaihertamaan. 12 | KEILAAJA – Lopetin kuitenkin 268, joten ei jäänyt paljoa jossiteltavaa. Pelissä ei ollut paljon tyhjiä, mutta silti päässä liikkuu se, että jos olisi jättänyt sen yhden missin tekemättä ja jos olisi nurkat lähtenyt vähän paremmin. Eihän sitä saisi jossitella, mutta vähän sitä tulee päässään tehtyä, Sanna tunnusti. Heidi Manninen ja Eliisa Hiltunen keilasivat vaihtelevasti, tekemisen varmuus ei ollut sillä tasolla, millä sen MM-kilpailuissa menestyäkseen tulisi olla. Eliisa teki parhaimmillaan tuloksen 1243, mutta jäi kahdesti alle 1200 lukeman. All eventsissa hän oli 83:s. – Kun katsoo sitä, mistä lähdettiin, niin siihen nähden ihan ok kisat. Kesällä vaihdettiin 15 libsin palloihin ja sitten meni käsi, Eliisa kiteytti. – Kisat herättivät tosi paljon ajatuksia. Osittain oli tiedossakin se, mitä korealaiset ja jenkit tekevät. Omissa peleissä huomasin sen, että toistoja vaan pitää tehdä enemmän, että tekemisen saa varmemmaksi, Eliisa jatkoi. – Puitteethan olivat tosi hyvät, vauhtiradat ja radat olivat kunnossa. Kelit nyt olivat ehkä vähän liian helpot MM-kilpailuihin ja tulostaso oli aika tyrmäävä. Sitä ajatellen olisi itsenikin pitänyt pystyä parempaan tasoon, Eliisa tuumasi realistisesti. Sanna Pasanen oli MM-kisojen all eventsin paras eurooppalainen keilaaja. Heidi pelasi parikilpailussa parhaan tuloksensa 1270, mutta jäi muissa osiossa alla parin. Maailman parhaiden taso on kaukana, mutta panostamisen intoa riittää. – Mielestäni oli helpot kisat. Informaatiota oli hyvin joka paikassa. Alussa vähän ärsytti se, ettei ollut kuljetuksissa aikataulua, välillä joutui odottamaan bussissa puolikin tuntia, Heidi arvioi yleispuitteita. – Tietysti oli tosi erilaiset kisat, kun meillä oli niin pieni joukkue. Se luo ihan erilaisen tunnelman. Kisat on aina lopettanut joukkuekilpailuun ja sitä ei nyt ollut, niin se vähän tuntui oudolta ja myös haikealta. Olisin todella mielelläni pelannut joukkuepeliä, se on se mistä tykkään eniten, Heidi hieman harmitteli. – Vähän jäi painamaan, kun lopussa flunssa verotti voimia. Asetin itselleni lopussa tavoitteeksi 200 keskiarvon, mutta siinä en nyt onnistunut. Ei se kuitenkaan isosti jäänyt harmittamaan. Olivathan nämä kuitenkin pelillisesti parhaimmat arvokisat, mitä olen pelannut, mutta taso oli ihan älyttömän kovat. Oikeasti nämä olivat hyvät kisat, kun näki, millä tasolla maailma menee. Näki sen eron, että Euroopassa harrastetaan, mutta maailmalla tehdään Eliisa Hiltusen pelit riittivät 83. sijalle all eventsissa. ammattimaisesti, Heidi mietti.
Keilaaja 1 / 2016
To see the actual publication please follow the link above