TEKSTI Itäportin toimitus KUVAT IRR-TV ITÄPORTTI joulu 2014 21 olleet varautuneet sotaan ..." Aleksei Demidovich, Ukrainan Jumalan-seurakuntien piispa, pastori, Hyvän Sanoman -seurakunta, Slovjansk Te menetitte kirkkonne separatisteille? Separatistitaistelijat valloittivat kaupunkimme kokonaan 13.4.2014. He ottivat pois kirkkomme. Alkuun he käyttivät kirkkorakennustamme vain öisin. Pian noin sata taistelijaa asettui rakennukseen, jolloin seurakuntamme toiminta lakkautettiin kokonaan. Oliko seurakuntanne iso? Ennen sotatoimien alkamista seurakunnassamme oli 630 jäsentä. Sotatoimien alettua me tajusimme, että ihmisten oli lähdettävä kaupungista. Autoimme noin 4 000 kaupunkimme asukasta pakenemaan. Pelkäsittekö vainoa? Alussa meitä pelotti nähdessämme aseistettuja sotilaita, jotka takavarikoivat autoja ja omaisuutta. Mutta me emme tien- neet silloin, että toimet olisi suunnattu erityisesti uskovia vastaan. Toukokuun puolivälissä minut pidätettiin ja vietiin johonkin kellariin entisen Ukrainan salaisen poliisin tiloihin kuulusteltavaksi. Seitsemän tunnin kuluttua minut vapautettiin ja minulle sanottiin, että oli tapahtunut jokin väärinkäsitys. Silloin tajusin, että nyt oli kyseessä tositilanne ja evankelisiin seurakuntiin kohdistui suuri vaara. Aloin viipymättä soitella muille kaupungin pastoreille ja sanoin heille, että kaupungista on lähdettävä heti. Samanaikaisesti jäljelle jääneet alkoivat kokoontua kodeissa. Me ryhdyimme kuljettamaan ihmisiä turvaan, pois kaupungista. Toimme myös kaupunkiin ruokaa ja lääkkeitä. Jossain vaiheessa saitte palata kirkkoonne? Sanoin muille, että tarvitaan ihme, jos kirkkorakennuksemme säilyy. Jos kaupunki vapautetaan taistelujen kautta, monet rakennukset tuhoutuvat kokonaan. Heinäkuun 14. päivän yönä taistelijat yllättäen vetäytyivät kaupungista ja jättivät rakennuksen. Kun seurakuntamme työntekijä käväisi aamulla kirkolla, hän näki, että ovet olivat selällään auki ja lattioilla lojui raskaita aseita. Kaksi seurakuntamme nuorista oli vangittuina sisäministeriön vankilassa useita päiviä. Me rukoilimme heidän puolestaan. Eräänä yönä heidän luokseen tuli valkeisiin vaatteisiin pukeutunut mies kädessään valo. Hän avasi ovet ja sanoi: "Te olette vapaat, lähtekää ulos täältä." Koska he pelkäsivät taistelijoita, he odottivat aamuun asti ja lähtivät sitten ulos. Ketään ei näkynyt. Kukaan ei ollut nähnyt tätä kyseistä henkilöä ennen eikä sen jälkeen. ”Se oli enkeli”, sanoivat nuoret miehet. Kun palasimme seurakuntaan, tyhjensimme sen taistelijoiden jättämistä aseista. Keräsimme kokonaiset kolme kuorma-autollista aseita, automaattiaseiden ammuksia, miinoja ja panssarien ammuksia. Aseita oli todella paljon. Mitä sitten seurasi? Kaupungissa hätä oli suuri. Ukrainan armeijan eversti kääntyi puoleemme ja pyysi meitä auttamaan kaupunkilaisia. Tässä kriisitilanteessa meillä seurakuntana on paras valmius ojentaa apua sitä tarvitseville. Ensimmäisten viikkojen aikana meille uskottiin ruokatarvikkeiden toimittaminen koteihin kaupungissa. Sitä seurasi vaurioituneiden kotien korjaaminen, joka jatkuu nytkin. On sanalasku: "Vaikkei ois sataa ruplaa, mutta kun on sata ystävää...” Meille alkoi tulla joukoittain vapaaehtoisia apulaisia. Seurakuntamme muuttui sotatoimialueilta tulevien pakolaisten vastaanottokeskukseksi. Kaupunkimme muuttui humanitäärisen avun logistiikkakeskukseksi, joka palvelee muita lähialueita. Lähetän terveisiä suomalaisille. Kiitos palvelutyöstänne. Erityisesti suuri kiitos kaupunkimissioistanne. Ne ovat jotain sanoinkuvaamatonta. Tervetuloa myös Slovjanskiin, jos se on teille mahdollista. Se olisi meille suuri kunnia.
ITÄPORTTI ı Joulu 2014
To see the actual publication please follow the link above