6 KESÄ Itä-Häme Anna virran viedä Toukokuisena aamuna Tainionvirta: Joki palvelee kalastajien ohella myös melojia ja sup-lautailijoita. TEKSTI Meri Lantela | KUVAT Juha Peurala Tainionvirran vesi on viileää, mutta aamu on paahtavan kuuma. 40-kiloinen kanootti soljuu kevyesti vedessä. Siltojen kupeessa kalastetaan ja rannalla pestään mattoja. Matalassa vedessä harrastetaan kesäisin vesijuoksua, mutta kylmä vesi pitää juoksijat toistaiseksi loitolla. Virran lähtöpiste Koskenniska on kävelymatkan päässä Hartolan keskustasta. Virta vie Koskenniskasta Sysmän poikki Päijänteelle saakka. Matkaa virralle kertyy reilut 40 kilometriä. –Tässä oli yksi reipas kaveri, joka huitaisi matkan päivässä, Helena Kaartinen kertoo. Kaartinen pyörittää retkipalveluita tarjoavaa Maahisen Muki ja Mela -yritystä yhdessä Matti Tikkasen kanssa. Kaksi päivää on Kaartisen mukaan sopiva aika Tainionvirran taittamiseen. Vastavirtaan melomisesta ei kuitenkaan kannata haaveilla. –Toiseen suuntaan ei kohtuullisella vaivalla pääse, Kaartinen sanoo. Takaisintulo onkin hoidettava maateitse. Ensimmäiset melojat uskaltautuvat vesille huhtikuun puolella. Vesillä ei yleensä viihdytä lokakuuta pidemmälle, mutta käytännössä melomaan pääsee niin kauan kun joki on sula. Kelivaraus on korvien välissä. Sateellakin voi lähteä matkaan, jos kastuminen ei haittaa. Kanootin kyytiin on helppo hypätä ensikertalaisenkin. Tosin hypähdysliikkeitä on hyvä välttää, vaikka kanoottia ei olekaan helppo saada nurin. Todennäköisintä se on kuitenkin rannasta lähtiessä tai sinne saapuessa. Kaartinen muistuttaa, ettei kanoottiin astuta samoin kuin moottoriveneeseen, vaan kyytiin noustaan matalana kellahdusten välttämiseksi. Perinteiseen kanoottiin mahtuu kahdesta kolmeen henkilöä. Kanoottia ohjataan takaa käsin. –Toisella kädellä melan kahvasta kiinni, toisella lavan tuntumasta, Kaartinen ohjeistaa. Eteenpäin melotaan mela lähes pystysuorassa, eikä lapaa tarvitse upottaa syvälle. Koskea lähestyttäessä on kiihdytettävä vauhtia. Kanootilla on liikuttava veden virtausta vauhdikkaammin. –Ei parane jarruttaa, sillä silloin ohjattavuus kärsii, Tikkanen neuvoo. SUP-LAUTAILU Lajin alkuperä on Havaijilla Tyynille vesille voi lähteä seilaamaan myös sup-laudalla. Lähtiessä on tarkoitus asettua vedessä kelluvalle laudalle ensin polvilleen, ja nousta sitten seisomaan. –En ole ihan varma, onko se kuusikymppisten juttu, Kaartinen nauraa. Jos polvet eivät kestä, voi laudalle nousta seisomaan. Tikkanen ja Kaartinen hankkivat ensimmäiset sup-laudat viime kesänä. Ilmatäytteiset laudat on pumpattava tarpeeksi täyteen, jotta ne ovat tarpeeksi jäykkiä vesille. Tyhjänä kymmenkiloinen lauta kulkee taiteltuna selässä. Maahisen Muki ja Mela perustettiin vuosituhannen alussa. Yrityksen nimi on herättänyt asiakkaissa hilpeyttä. Mistä moinen nimi sitten syntyi? –Tämä ukko oli niin maahisen näköinen! Kaartinen nauraa. Pariskunta kohtasi Paimiossa, jossa Tikkanen toimi kanoottien rakennusmestarina ja Kaartinen opetti matkailuaineita. Kaartinen järjesti opiskelijoille retken, jota varten hän lainasi Tikkaselta kanootteja. –Kanootit onnistuin palauttamaan, mutta häntä en, Kaartinen hymyilee. ■ Sup-lautailussa eli "suppailussa" lautailija seisoo surffi lautaa muistuttavan laudan päällä, jota ohjataan pitkällä melalla. ■ Lautoja valmistetaan erilaisiin käyttötarkoituksiin kilpalaudoista pumpattaviin lautoihin. ■ Laudoilla voi liikkua niin järvellä, merellä kuin joellakin. ■ Sup-lyhenne muodostuu lajin englanninkielisestä nimestä standing up paddleboarding. ■ Laji on saanut alkunsa Havaijilla. Lähde: Purjelautaliitto Matti Tikkanen ja Helena Kaartinen perustivat yhteisen yrityksen vuonna 2000. Eteenpäin melotaan mela lähes pystysuorassa. Rytmin oppii nopeasti.
IH Kesälehti | 2017
To see the actual publication please follow the link above