ETELÄ SUOMEN SANOMAT kulu 11 a j an ark Riistamaille mukavissa vaatteissa Metsästäjä on valmis maksamaan laadusta Lahti RITVA PAASILEHTO Mukava 010 lisää metsästyksen viehätystä ja mukavaan oloon luonnossa liikkuvalla vaikuttaa paljon se, millaista vaatetta on päällä. Märkänä ja viluisena ei passipaikalla viitsi kauan värjötellä. Riistan kintereillä liikuttaessa pitäisi vielä olla mahdollisimman äänetönkin; eläimillä on tarkat korvat vaatteiden kahinalle. Sorsastuksen ja jäniksen metsästyksen alkaminen ei vielä tuo suuria kiireitä metsästysasuja myyville urheiluliikkeille. Ns. maastopuku on monen metsällä liikkujan arkivaate ja sillä tulee hyvin toimeen alkusyksyn lämpimillä. "Hirvenmetsästys on selvä kiihoke myös metsästysvaatekaupassa", kertoo kauppias Timo Kaisl a v u o Mukkulan Urheilusta. "Kun tullaan hankkimaan ampumatarvikkeita, samalla täydennetään myös vaatevarastoa." Kaislavuon mukaan metsästäjät eivät ole "tekstiiliurheilijoita" siinä mielessä, että he eivät ole muodin perässä juoksijoita. Sen sijaan he vaativat vaatteiltaan laatua ja ovat siitä valmiit myös maksamaan. "Jos 500 markan ulkoiluvaatteen ostajalle ehdottaa vaihtoehdoksi laadultaan parempaa mutta tonnin maksavaa asua, ei kalliimmasta yleensä tule kauppoja. Metsästäjälle hinta ei tunnu olevan este, 2 000- 2 500 markan metsästyspuku menee hyvin kaupaksi", kertoo Kaislavuo. Suojassa tuulelta jakosteudelta Luonnossa liikkuvat metsästäjien lisäksi myös vaeltajat, ja molemmat vaativat asuiltaan tiettyjä ominaisuuksia. Osa tuotteista sopii molempien ryhmien käyttöön, mutta kummallekin on kehitetty liikkumisen tarpeiden pohjalta lähtevät omat mallistonsa. Esimerkiksi vaeltajat arvostavat vaatteen hegittävyyttä, keveyttä ja vedenpitävyyttä, metsämiehelle ovat tärkeitä myös lämpimyys ja tekniset yksityiskohdat, oikein sijoitetut riittävän suuret taskut jne. Veden- ja tuulenpitävyys ovat metsästäjän vaatteissa oleellisia seikkoja, erilliset sadepuvut eivät kuulu metsästäjän varusteisiin. "Goretexin ja mikrokuidun yhdistelmä on nykyisin yleistynyt metsästäjän vaatteissa. Goretex on vettä ja tuulta pitävä mutta hengittävä laminoitu kalvo. Nykyisin se sijoitetaan päälliskankaan ja vuorin väliin ja kun saumat vielä teipataan, vesi ei pääse niistäkään lävitse", kertoo erävaatteita valmistavan Sastan tuotepäällikkö Kirsi Kärkkäinen.. Kastunut mikrokuitu myös kuivaa nopeasti. tava väljyyttä liikkua, tarvitaan reilusti mitoitettuja XL ja XXLkokoja. Kaislavuo antaakin kotimaisille valmistajille tunnustuksen siitä, että riittävän suuria kokoja on hyvin saatavana. lämmittelyyn, selkäpuolelle tehty kiinteä riistapussi, joka on näppärä varavillapaidan säilytyspaikka. Kiikaritaskut, hihansuiden tuulipussit, lahkeiden tarrakiristykset ja radiopuhelinpussit kuuluva nekin eräasuihin. Sarkapuku on myös vuosikymmenet pitänyt pintansa. Sataprosenttisesta puuvillasta valmistettu molski kuluu erävaatteisiin, onhan sekin paksu, tiivis ja vettähylkivä kangas. Molskivaatteissa käytetään vahvikkeena usein hirvennappaa. Kirsi Kärkkäinen kertoo, että monet metsästykseen tarkoitetut vaatteet testataan ensin metsästäjien kanssa ennen kuin ne otetaan tuotantoon. "Käyttäjiin pidetään myös jatkuvasti yhteyttä, jolloin saamme hyvin vinkkejä. Niitä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan." Alusasu on tärkeä Väljyyttä tarvitaan Metsästäjille on myös omat alusasunsa, sillä niiltä vaaditaan toisenlaisia ominaisuuksia kuin esimerkiksi urheilijoille tarkoitetuilta alusasuilta. Metsästäjän alusasut saavat olla paksumpia ja lämrnönerityskyvyltään pa- Mikrokuitua suosivat pitävät sen pehmeydestä ja äänettömyydestä, toisin sanoen se ei kahise. Timo Kaislavuo sanoo panneensa merkille, että metsästäjät ovat yleensä isokokoista joukkoa. Kun vaatteissa vielä on ol- Vinkkien pohjalta toteutetaan muun muassa vaatteiden yksityiskohtia: fleece-taskut käsien Anlti Saraja Vihreä on perinteinen metsästäjän vaatteiden väri, sävy korkeintaan vaihtelee. Yrjö Sahiluodon päällä goretex-käsitelty metsästysasu, jokapitää sateen ja tuulen, mutta on hengittävä. rcmpia kuin liikkuvan urheilijan alusasut. Metsästäjähän ei ole liikkeessä kaiken aikaa, vaan voi joskus joutua seisomaan passissa paikallaan pitkätkin ajat ja istahtaa myös nuotion ääreen tauolle. Tärkeätä on, että alusvaatekerta on kuitua, joka läpäisee kosteuden ja siirtää sen seuraavaan vaatekertaan. Kun ihoa vastaan oleva neulos on kuiva, on olokin lämmin. Hyvässä alusasussa paidan helma ulottuu riittävän alas suojaamaan selkää ja munuaisia, mahdolliset vetoketjut on suojattu niin etteivät ne kosketa Keskiviikkona syyskuun 28. päivänä 1994 Hirvenmetsästykseen osallistuvilta vaaditaan punaista ylle, mutta näkyvästi kannattaa pukeutua myös muiden metsässä liikkuvien. Hirvimetsälle punaista "Jokaisen hirvijahtiin osallistuvan on käytettävä selvästi näkyvää punaista tai oranssinpunaista päähinettä tai päähineen suojusta sekä väriltään samantapaista liiviä, lakkia tai muuta vastaavaa vaatekappaletta", sanotaan asetustekstissä. Punainen lippalakki kuulunee jokaisen hirvijahtiin osallistuvan varusteisiin. Takavuosina suositun kääntöliivin sen sijaan on monen metsästäjän varusteissa korvannut takin tai haalarin päälle vedettävä ohut punainen nailonkangas. Se on helppo riisua jahdin jälkeen ja alla voi käyttää mieleistään asua. Kun hirvimetsälle tänä vuonna on lähdetty tavallista aikaisemmin, aloituspäivä oli viime lauantai, vaikka esimerkiksi Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla hirvimiehet lähtevät liikkeelle vasta ensi viikon lauantaina, liikkuu metsissä vielä sekä marjastajia että sienestäjiä. Kun puissa on lehtiä jaruohikkokin korkeaa, ei näkyvyys ole kovin hyvä ja onnettomuusriski sen myötä tavallista suurempi. Metsässä liikkujan kannattaa ottaa vakavasti hirvenmetsästys käynnissä-merkinnät ja pukea ylleen kirkkaimman värinen kaapista löytyvä ulkoiluasunsa. ihoa eikä vaatteessa muutenkaan ole painavia ja hiertäviä saumoja. Erikoisvahvistetut polvet ja takamus lisäävät kulutuskestävyyttä ja ohut sääriosa lahkeissa helpottaa sukkien ja saappaiden pukemista. alat kuivina "Saapas on metsästäjän ykkösjalkine oli se sitten kuminen tai nahkainen. Syksyllä kysytään myös joustavia vaelluskenkiä metsästäjienkin jalkineiksi", kertoo Timo Kaislavuo. Monet käyttävät kumisaappaita läpi jahtikauden. Saappaisiinhan on saatavana irrotettavia villavuoria ja syväkuvioinen pohja takaa hyvän pidon. Nahkasaappaita ei jokin aika sitten juuri kysytty, mutta nyt niidenkin kysyntä on selvästi lisääntynyt. Kaikkihan eivät pidä kumisaappaasta muun muassa siksi, että se ei anna nilkalle tukea. Metsästäjille on myös erikoissaappaita, jos haluaa uhrata rahaa kalliisiin tuontijalkineisiin. Niissä on laadukkaita nahkajalkineita, jotka valmistajan hoitoohjeiden mukaan käsiteltyinä pysyvät notkeina ja jalanmukaisina vuodesta toiseen. Villasukan ohella metsästäjille on tarjolla myös lämpösukkia, jotka haihduttavat kosteuden ja pitävät ihon kuivan tuntuisena. Käsineet onkin sitten jo haettava omasta kaapista. 'Tavalliset nahkasormikkaat tai hiihtohansikkaat ovat hyvät alkusyksystä, talvipakkasella kunnon rukkaset", neuvoo Yrjö S a h i - luoto. Joitakin metsästäjille kehiteltyjä malleja ori, mutta ne eivät ole saavuttaneet suuremmin suosiota. Monet pettyivät muutaman vuoden takaisiin metsästäjille markkinoituihin korealaiskäsineisiin, jotka eivät sietäneet kosteutta vaan imivät vettä kuin sienet. Vesa Tapiola Vihannekset vähentävät suolan imeytymistä elimistöön. Siksi päällysteet kannattaa valita huolella; pelkkä vähäsuolaisen leivän syönti ei riitä. Vähäsuolaista leipää Leipä on se, mitä suomalaiset ovat perinteisesti syöneet paljon. Nyt kaksi valmistajaa, sekä Fazer että Linkosuo ovat tuottaneet markkinoille myös vähäsuolaista leipää, joiden suolapainoprosentit tosin notkuvat vähäsuolaisuusrajan maksimissa. Normaalisti suomalaiset syövät noin 10 grammaa suolaa päivässä ja tästä viidesosa on lähtöisin leivästä. Keskieurooppalainen syö suolaa noin 8-9 prosenttia. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa leivän suolaprosentit on määrätty asetuksella. Suomalaiset syövätkin tällä hetkellä suolattomampaa leipää kuin keskieurooppalaiset; Keski-Euroopassa vaalean leivän suolapitoisuus on 1,5-2, 0 % , kun se meillä on noin 1,3 %. Tosin osassa Eurooppaa leipä on täysin suolatonta, samoin kuin voi. □ Suomessa vähäsuolaisessa ruokaleivässä saa olla suolaa 0,0 -0.7 prosenttia leivän painosta, normaalisuolaisessa leivässä suolaa saa olla 0,7 -1,3 prosenttia painosta ja jos suolaa on runsaammin, leipä luokitellaan voimakassuolaiseksi. Niinpä esimerkiksi jälkiuuninleivän suolapitoisuus on viimeisten kolmen vuoden aikana pudonnut 1,7 painoprosentista l,3:een. Markkinoilla olevat kahden valmistajan vähäsuolaiset leivät hipovat vähäsuolaisuuden ylärajaa. Molemmilla on yksi leipä (Tukkipoika ja Äitimuorin sekaleipä), joissa suolan painoprosentti on 0,7. Toisella valmistajalla on myös yksi 0, 6 % suolaa sisältävä leipä. Rajumpiin vähennyksiin eivät valmistajat ole uskaltaneet mennä, koska pitävät suolaa maun oleellisena tekijänä. Toinen valmistajista sanoo myös, että eivät ole päätyneet käyttämään korvikesuolaa, koska se ei valmistajan mukaan ole kansanterveystyön tavoitteiden mukaista eikä näin ollen opeta vähentämään suolan käyttöä. Tosin sekä suomalaiset että muualla maailmassa tehdyt tutkimukset mineraalisuolan kiistattomasta paremmuudesta puhuvat päinvastaista. Leipävalmistajat pitävät suolan makurajana 0,5-0,6 painoprosenttia, minkä jälkeen leipä heidän mielestään maistuu mauttomalta. Suomalaiset suolaavat itsensä Lahti ANNUKKA VISAPÄÄ Suola on suomalaisten ykkösvihollinen hengiltä tällä hetkellä. Uudet kansainväliset verenpainemääritykset osoittavat, että suomalaisväestöstä 70-80 % kärsii liian korkeista verenpainearvoista ja syntipukiksi on noussut selvimmin suola. Lääkkeeksi liialliseen tavallisen suolan käyttöön on osoitettu suolan korvaaminen mineraalisuolalla. Ilmiö on yleiseurooppalainen ja esimerkiksi englantilainen lääketieteen lehti British Medical Journal kirjoitti elokuussa ilmestyneessä numerossa juuri mineraalisuolan positiivisesta vaikutuksesta. Apulaisprofessori Heikki Karppanen Helsingin yliopiston farmakologian laitokselta sanoo, että suomalaisten suolankäytön syntipukkeja ovat lihajalosteet, leipä ja juusto. Verenpaineen tavoitearvot ovat Suomessa sekä muissa länsimaissa määritelty uudelleen. Kun aiemmin mittauksissa saatu yläarvo laskettiin 100 plus ikävuodet, on uudeksi tavoitearvoksi asetettu aikuisilla 130/85 januorilla aikuisilla 120/80 iästä riippumatta. Apulaisprofessori Karppanen, joka edustaa muun muassa Suomen verenpaineyhdistystä, sanoo kokeneensa herätyksen asuessaan Saksassa puolitoista vuotta. "Verenpaineon sielläkin ongelma, mutta muu ravinto antaa elimistölle eväät taistella natriumylimäärää vastaan. Vaikka saksalaiset syövät paljon makkaraa, he syövät myös paljon salaatteja ja yleensä vihanneksia jahedelmiä." Karppasen mielestä suomalaisten ongelma on juuri liian vähäinen vihannesten ja hedelmien syönti. Niistä saataisiin tarvittavaa kaliumia ja magnesiumia, jotka tasapainottavat natriumin liikakertymistä elimistöön. "Mineraalisuolassa on kalium ja magnesium lisätty samoin lysiini, joiden jo suolan imeytymistapahtumassa on huomattu vaikuttavan suotuisasti natriumin käyttäytymiseen", kertoo Karppanen. Keitä perunat oikein Karppanen sanoo, että peruna on hyvä ravinto natriumin liikatorjuntaan. "Se sisältää runsaasti kaliumia, mutta ei yhtään natriumia. Mutta se pilataan väärillä valmistustavoilla." Kun peruna keitetään suolavedessä, vetää suola (natrium) kaliumin ulos perunasta. Sama tapahtuu perunamuusin valmistusprosessissa. Natrium ja kalium ovat puolestaan aineita, joita molempia tarvitaan soluhengityksessä oikea määrä. Pan-suola lähes verenpainelääke Karppanen sanoo, että suomalaisten kehittämä Pan-suola on todettu lähes yhtä tehokkaaksi verenpaineen alentajaksi kuin verenpainelääkkeet. Vaihtamalla tavallinen suola Pan-suolaan on yläpainetta saatu alennetuksi 13 ja alapainetta 8 elohopeamillimetriä. Pelkän tavallisen suolan pois jättäminenpuolestaan alentaa veren yläpainetta vain 5 elohopcamilliä ja alapainetta 2,5 elohopeamilliä. "Kyseessä on mineraalien tehovuorovaikutus", toteaaKarppanen. Pan-suolasta on suomalaisten lisäksi Norjassa tehty tutkimus, jonka tuloksia esiteltiin Australiassa pidetyssä verenpainekonferensissa. Myös japanilaiset ovat huomanneet Pan-suolan merkityksen ja luottavat suomalaiseen suolatutkimustietoon niin paljon, että käyttävät Pan-suolaa jopa soijakastikkeen valmistuksessa. Mineraalisuola-ajatus on maailmalla hyvin pinnalla ja apulaisprofessori Karppaselta on tilattu ensi kuussa ilmestyvään Journal American Collage of Clinical Nutrition-lehteen mineraalisuolatutkimusta kirjoitus. Makkara jaleipä pahimmat Vesa Tapiola Peruna on ruoka-aineena hyvä suolantorjuntaraaka-aine,koska se sisältää paljon kaliumia. Multa jos keitinveteen lisätään suolaa, imee suola kaliumit ulos japerunasta tulee suolan lisääjä. esittelevä Karppanen toteaa, että suomalaisten pääsuolanlähteet ovat tällä hetkellä leipä ja lihajalosteet ja juusto. "Avainasemassa teollistuneissa maissa ovat suurkeittiöt ja elintarviketeollisuus sekä tietysti kotoiset tottumukset", toteaa Karppanen. Suola on kaikkien teollistuneiden maiden yhteinen taustavaikuttaja. Sen saanti poikkeaa viisiokymmenkertaisesti siitä, mihin ihmisen elimistö on alunperin mukautunut ja jollainen elimistö tänäkin päivänäon. "Elimistö joutuu jatkuvasti taistelemaan suolaylimäärää vastaan." Karppanen viittaa muutama vuosi sitten englantilaiseen New England Journal of Medicin-lehdessä olleeseen artikkeliin, jossa todetaan että ihminen on kehittynyt ja elänyt 99,9 % biologisesta elossaoloajastaan ympäristössä, jossa ei ole lisättyä suolaa. 'Tämä on se tila, johon meidän koko elimistön hormonitoiminnat ja muut toiminnat ovat mukautuneet, Säilövä ominaisuus johti väärinkäyttöön Se, mikä johti ihmiselle vahingolliseen suolan käyttöön oli suolan säilövän ominaisuuden keksiminen. "Ensin se tuli koteihin, yleistyi ja on nyt jäänyt erityisesti teollisuuteen vahvasti päälle", huomauttaa Karppanen 'Teollisuus ja suurkeittiöt ovat tällä hetkellä ne, jotka tuottavat noin 2/3 meidän päivittäisestä suolamäärästä. Siksi työpaikka ja kouluruokailu ovat erityisen tärkeässä asemassa", huomauttaa Karppanen ja suosittaa keittäjille tavallisen suolan vaihtamista Pan-suolaan. Keskimääräisesti vain 1/3 suolasta tulee kotitalouksien kautta, joskin perhekohtaisia eroja on. "Valistuneimpia ovat pitkälle koulutetut naiset", huomauttaa Karppanen ja lisää, että eniten suolan väärinkäytöstä johtuvia sairauksia esiintyy maatalousväestössä. 8
Etelä-Suomen Sanomat no. 262 28.09.1994
To see the actual publication please follow the link above