46 KESÄ Etelä-Suomen Sanomat Melonta sopii myös ensikertalaisille. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita. TEKSTI Meri Lantela | KUVAT Juha Peurala Anna virran viedä Toukokuisena aamuna Tainionvirran vesi on viileää, mutta aamu on paahtavan kuuma. 40-kiloinen kanootti soljuu kevyesti vedessä. Siltojen kupeessa kalastetaan ja rannalla pestään mattoja. Matalassa vedessä harrastetaan kesäisin vesijuoksua, mutta kylmä vesi pitää juoksijat toistaiseksi loitolla. Virran lähtöpiste Koskenniska on kävelymatkan päässä Hartolan keskustasta. Virta vie Koskenniskasta Sysmän poikki Päijänteelle saakka. Matkaa virralle kertyy reilut 40 kilometriä. –Tässä oli yksi reipas kaveri, joka huitaisi matkan päivässä, Helena Kaartinen kertoo. Kaartinen pyörittää retkipalveluita tarjoavaa Maahisen Muki ja Mela -yritystä yhdessä Matti Tikkasen kanssa. Kaksi päivää on Kaartisen mukaan sopiva aika Tainionvirran taittamiseen. Vastavirtaan melomisesta ei kuitenkaan kannata haaveilla. –Toiseen suuntaan ei kohtuullisella vaivalla pääse, Kaartinen sanoo. Takaisintulo onkin hoidettava maateitse. Ensimmäiset melojat uskaltautuvat vesille tavallisesti huhtikuun puolella. Vesillä ei yleensä viihdytä lokakuuta pidemmälle, mutta käytännössä melomaan pääsee niin kauan kun veden pinta on sula. Kelivaraus on korvien välissä. Sateellakin voi lähteä matkaan, jos kastuminen ei haittaa. Kanootin kyytiin on helppo hypätä ensikertalaisenkin. Tosin hypähdysliikkeitä on hyvä välttää, vaikka kanoottia ei olekaan helppoa saada nurin. Todennäköisintä se on kuitenkin rannasta lähtiessä tai sinne saapuessa. Kaartinen muistuttaa, ettei kanoottiin astuta samoin kuin moottoriveneeseen, vaan kyytiin noustaan matalana kellahdusten välttämiseksi. Perinteiseen kanoottiin mahtuu kahdesta kolmeen henkilöä. Kanoottia ohjataan takaa käsin. –Toisella kädellä melan kahvasta kiinni, toisella aivan lavan tuntumasta, Kaartinen ohjeistaa. Eteenpäin melotaan mela lähes pystysuorassa, eikä lapaa tarvitse upottaa syvälle. Koskea lähestyttäessä on kiihdytettävä vauhtia. Kanootilla on liikuttava veden virtausta vauhdikkaammin. –Ei parane jarruttaa, sillä silloin ohjattavuus kärsii, Tikkanen neuvoo. Tyynille vesille voi lähteä seilaamaan myös sup-laudalla. Lähtiessä on tarkoitus asettua vedessä kelluvalle laudalle ensin polvilleen, ja nousta sitten seisomaan. –En ole ihan varma, onko se kuusikymppisten juttu, Kaartinen nauraa. Jos polvet eivät kestä, voi laudalle nousta seisaaltaan. Ilmatäytteiset laudat on pumpattava tarpeeksi täyteen, jotta ne ovat riittävän jäykkiä vesille. Tyhjänä kymmenkiloinen lauta kulkee taiteltuna selässä. NÄIN PÄÄSET ALKUUN Kiinnostuitko melomisesta tai suppailusta? ■ Melomaan pääsee Lahdessa esimerkiksi Kahvisaaren melontakeskuksessa. ■ Lahden Vesisamoilijat järjestää melontakeskuksessa kursseja ja vuokraa kalustoa. Kesällä seura järjestää keskuksessa kursseja aikuisille ja lapsille. ■ Melontakokeiluun osallistuneet pääsevät melomaan keskuksessa tiistaisin ja torstaisin klo 17–20. Paikalla olevalta vastuuhenkilöltä saa varusteet ja opastusta. Hinnat: aikuiset 10 euroa, alle 19-vuotiaat 5 euroa. ■ Suppailemaan pääsee Lahdessa esimerkiksi Kititirrin järjestämillä kursseilla tai retkillä. Lahtelaisyrityksen vuokraamo sijaitsee Pikku-Veskun puistossa. Lähde: vesisamoilijat.fi Melonta: Melojat ja sup-lautailijat viihtyvät tyynissä vesissä.
ESS Kesälehti | 2017
To see the actual publication please follow the link above