44 KESÄ Etelä-Suomen Sanomat TEKSTI Antti Kauppinen | KUVAT Armi Salonen Ilmo Reinikaista voi hyvällä omallatunnolla sanoa vihtatehtailijaksi. Heinolan Viinakoijassa kesämökkiä pitävän miehen käsistä valmistuu vuosittain 100–150 myytävää vihtaa. –On vaikeaa arvioida, kuinka monta vihtaa on tullut kietaistua, mutta tuhannen kappaleen paremmalla puolella ollaan varmasti, 71-vuotias Reinikainen arvioi. Turun läänin Koskella syntynyt ja siellä lapsuutensa viettänyt Reinikainen muistelee tehneensä ensimmäisen vihtansa 1950-luvun lopulla isänsä opastuksella. –Isäni oli ammattisotilas ja ohjeisti napakasti, että saunan pitää olla lämpimänä ja vihdan tehtynä hänen tullessaan kotiin. Vihtominen kuului kotisaunan perinteisiin, eikä Reinikaiselle tullut mieleen kyseenalaistaa isänsä käskyjä. –Mitään yhtenäistä vihtomisperinnettä ei kotikylällä ollut, esimerkiksi naapurissa vihtoja ei tehty muistaakseni koskaan. Reinikainen käyttää nuoren, avoimessa maastossa kasvaneiden puiden oksia vihdoissaan. Niissä pitää olla aina sekä hies- että rauduskoivun oksia. Koivulajit erottaa siitä, että rauduskoivun oksien pinta on röpelöinen, hieskoivun tasainen. –Hieskoivusta irtoavat paremmat tuoksut kuin rauduskoivusta, mutta kostea hieskoivu tuntuu ihoa vasten limaiselta. Siksi hieskoivun oksat ympäröidään rauduskoivun oksilla, jotka pysyvät hyvinä. Äärimmäisen tärkeää on muistaa, että koivunoksien katkominen ei ole jokamiehen oikeus, vaan siihen pitää olla aina maanomistajan lupa, Reinikainen huomauttaa. Perinteisen koivunoksavihdan lisäksi hänellä on kokemusta myös tammen ja lehmuksen lehdistä tehdystä vihdasta. –Katajastahan voisi joskus kokeilla vihdantekoa, sellainen vihta vasta olisikin kova sana, hän virnistää. Sopivankokoisen vihdan pituus on 60–65 senttimetriä ja paksuus tyvestä mitattuna 2,5–3 senttimetriä. Reinikainen asettaa oksat aina siten, että se on lehtevä koko matkalta, myös kädessä pidettävästä osasta. Lopuksi hän sitoo vihdan tervanarulla. –Oikeaoppisestihan vihta pitäisi sitoa koivunvarvulla, mutta se olisi äärimmäisen työlästä. Sitä paitsi terva tuo mukavan lisän koivun tuoksuun, Reinikainen vinkkaa. Valmiit vihdat hän asettaa kuivumaan autotallinsa katonrajaan, jossa ne säilyvät kuivassa ja pimeässä mutteivät kellastu. Myöhemmin kuivuneet vihdat paketoidaan yksittäin päistä avoimeen muoviin. –Pakettiin pannaan ohjeet, miten vihta saadaan vedessä hauduttamalla jälleen tuoreenoloiseksi. Käytön jälkeen vihta tulee huuhtoa kylmällä vedellä ja pannaan kuivumaan pimeään "Katajastahan voisi joskus kokeilla vihdantekoa. vihta vasta olisikin kova sana. Vihtatehtailija Ilmo Reinikainen tilaan. Ohjeita noudattamalla samalla vihdalla voi saunoa ainakin neljä kertaa. Huonoa palautetta ei ole kertaakaan korviini kantautunut. Sadan vihdan tekemiseen kuluu Reinikaiselta säiden mukaan Sellainen kahdesta kolmeen päivää. –Sateisella säällä oksanippuja ei voi tehdä, sillä ne kellastuvat. Vanhan perinnetiedon mukaan ideaalein vihdantekoaika on nousevan kuun aikaan. Niin innokas saunoja Reinikainen ei ole, että kaikki vihdat menisivät pelkästään omaan käyttöön. Suurin osa niistä menee Myllykylän Harjuvuokot -partiolippukunnalle, jonka aktiiveihin Reinikainen kuuluu. Loppuvuodesta Harjuvuokot jalkautuu erilaisiin joulumyyjäisiin, ja vihdoista saaduilla myyntituloilla rahoitetaan lippukunnan toimintaa. Reinikainen tekee nimenomaan vihtoja.Ikiaikaiseen "vihta vai vasta" -keskusteluun hän ei halua ottaa tämän enempää kantaa. –Asia riippuu murrealueesta. Vaikka vanhempani ovat kotoisin vasta-alueelta Itä-Suomesta, niin minä länsisuomalaisena olen kuitenkin tehnyt aina vihtoja. Mutta en minä pahakseni pane puhuttiin sitten kummasta tahansa. Pääasia että koivunoksanippu on mukana löylyissä, vihtatehtailija Reinikainen summaa. Perinne: Ilmo Reinikainen oppi vihdanteon 12-vuotiaana. NÄIN SYNTYY VASTA Vihdantekijän muistilista ■ Käytä avoimessa maastossa kasvavan nuoren koivun oksia. ■ Oksien on oltava kuivia ja niiden katkomiseen täytyy olla maanomistajan lupa. ■ Käytä hieskoivua keskellä ja rauduskoivua ulkokuorella. ■ Sopiva pituus on noin 60–65 senttimetriä. ■ Oksat on niputettava siten, että lehtiä on koko matkalla. ■ Tyven sopiva halkaisija 2,5– 3 senttimetriä. Tuhannen vihdan tehtailija Ilmo Reinikainen tekee vuosittain toistasataa vihtaa. Lopuksi vihta sidotaan tervanarulla. Reinikaisen mielestä tervan tuoksu on mukava lisä.
ESS Kesälehti | 2017
To see the actual publication please follow the link above