henkilö kuvassa
Oikeus
lapsuuteen
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen
on huolissaan lasten oikeuksien
heikkenemisestä.
TEKSTI ESA LINNA // KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Dosentti Elina Pekkarinen on mitä ilmeisimmin nap-pivalinta
lapsiasiavaltuutetun tehtävään. Hän on puhu-nut
lasten ja nuorten puolesta jo edellisessä tehtävässään
Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkijana, josta hän
on nyt toimivapaalla.
Lisäksi Pekkarisen työhistoriaan kuuluvat osa-aikai-set
keikkatyöt hoito- ja kasvatuskodeissa sekä sosiaali-työntekijänä.
Hän on toiminut myös sosiaalipäivystäjänä. Helsingin
hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenen tehtävästä Pekka-rinen
jättäytyi pois keväällä mahdollisten intressiristirii-tojen
vuoksi.
– Pelkästään tutkijan taustalla nykyistä työtä olisi vai-kea
tehdä, koska silloin ei tuntisi välttämättä arjen reali-teetteja
riittävästi. Sekä hallinto-oikeus- että lastensuo-jelutyö
ovat avanneet silmäni palvelujärjestelmälle sen
kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen sekä monialaisen
yhteistyön merkitykselle, hän pohtii.
Alun perin Pekkarisesta piti tulla riistaeläintieteilijä,
mutta hän vaihtoi alan opinnot valtiotieteelliseen tiede-kuntaan.
Sieltä hän valmistui lopulta sosiaalityön tohto-riksi;
raskaana ollessaan hän pohti, ettei kukaan palkkai-si
riistaeläintieteilijäksi nuorta helsinkiläistä äitiä.
Pekkarinen on ottanut mediassa kantaa lasten oi-keuksiin
ja hätään heti valintansa jälkeen. Esimerkiksi
toukokuussa Ylen haastattelussa hän puolusti suoma-laisten
Isis-taistelijoiden lasten oikeuksia vanhempiinsa
sen jälkeen, kun useat poliitikot olivat valmiita autta-maan
leireillä olevia lapsia, mutta vastustaneet heidän
äitiensä päästämistä maahan.
EI PELKKIÄ KORUKIRJELMIÄ
Lapsiasiavaltuutetun tehtävät juontavat osaksi YK:n lap-sen
oikeuksien komitean 2000-luvun alkupuolella tekemään
huomautukseen, ettei Suomessa ole viranomaista, joka
valvoo ja seuraa, kuinka lapsen oikeuksien
sopimus käy-tännön
tasolla toteutuu.
– Lapsiasiavaltuutetun tärkein tehtävä on huolehtia
siitä, että lapsen oikeuksien sopimus tunnetaan, sitä
edistetään ja että tämä tapahtuu monialaisesti niin, ettei
se koske pelkästään valtionhallinnon toimijoita. Meillä ei
aivan ymmärretä sitä, että sopimukset ovat jäsenvaltioita
sitovia kansainvälisiä asiakirjoja eivätkä korukirjelmiä.
Kuinka tuore lapsiasiavaltuutettu näkee lasten oikeuk-sien
toteutumisen nykypäivän Suomessa?
– Koko 2000-luku on menty murroskaudessa, ja mur-roskaudet
voivat olla vaarallisimpia ihmisten oikeuksil-le.
Niihin liittyy erilaisia intressiristiriitoja, reformeja ja
potentiaalia myös heikennyksille. Voi käydä niin, ettei
tilanne pysykään yhtä hyvänä, vaan huononee. Sellaista
on ollut nähtävissä myös lasten oikeuksissa, Pekkarinen
maalailee.
Pekkarinen nostaa esimerkeiksi lapsiperheiden osto-voiman
heikentymisen, päivähoito-oikeuden rajoittami-sen,
lapsilisien leikkaamisen ja ryhmäkokojen kasvatta-misen.
– Muuttuva huoltosuhde aiheuttaa myös riskejä. Las-ten
määrän vähentymisen luulisi vaikuttavan siten, että
se vapauttaisi resursseja lasten hyvinvointiin. Siitä tulevat
säästöt kuitenkin siirtyvät muiden väestöryhmien käyt-töön,
hän huomauttaa.
LAPSET JA NUORET MUKAAN
PÄÄTÖKSENTEKOON
Hallinto-oikeudessa toimiessaan Pekkarinen on näh-nyt
palvelujärjestelmämme kipukohtia, joita ovat esi-merkiksi
lastensuojelun ja sosiaalityön riittämättömät
resurssit.
– Suullisessa istunnossa voi olla sosiaalityöntekijöitä,
jotka eivät ole koskaan tavanneet asianomaista per-
19