epäilevät, ettei vainaja ole ollut täysissä järjissään tes-tamenttia
fokus
laatiessaan. Salmenkylä kertoo neuvovansa
iäkkäitä asiakkaita käymään lääkärissä ennen testa-mentin
allekirjoitusta, jotta tällaisilta väitteiltä vältyt-täisiin
ja heidän tahtonsa toteutuisi.
– Sanon asiakkaille, että olen juristi, en lääkäri.
Esimerkiksi muistisairas ihminen voi olla täysin
kykenevä ilmaisemaan tahtonsa, vaikka hän ajoittain
olisikin sekava. Epäilyksiä voi herätä myös asianajajalle,
jos testamenttia muutetaan moneen kertaan vastak-kaisiin
suuntiin. Salmenkylä ei myöskään suostu teke-mään
testamenttia kertatapaamisella, vaan ensin käy-dään
läpi asiakkaan omaisuus ja toivomukset. Vasta sen
jälkeen hän laatii luonnoksen asiakkaan hyväksyttäväk-si
ja allekirjoitettavaksi.
Yleinen kiistojen aihe on myös se, että epäillään
jonkun perillisen, esimerkiksi vanhemman suosikkina
pidetyn sisaruksen, vaikuttaneen testamentin sisältöön
omaksi edukseen. Onkin aivan mahdollista, että iäk-käitä
ihmisiä voi ohjailla tai painostaa johonkin suun-taan.
Salmenkylä kertoo, että testamenttia laadittaessa tai
allekirjoitettaessa paikalla ei saa olla ulkopuolisia.
– En tietenkään voi estää jotakuta saattamasta huo-nosti
liikkuvaa ihmistä toimistooni, mutta samaan
huoneeseen heillä ei ole asiaa, hän napauttaa.
AVIO-OIKEUDEN VOI SULKEA POIS
Entä onko testamenttien tekeminen yleistynyt vii-me
vuosina, kun varallisuutta on kertynyt jaettavaksi
aiempaa
enemmän? Siihen Salmenkylä ei osaa varmas-ti
vastata, sillä testamenteista ei ole tilastoja. Aiemmin
asiasta
oli paremmin tietoja saatavilla, kun testament-teja
valvottiin alioikeuksissa ja testamentti piti esittää
oikeudelle puolen vuoden määräajassa. Valvonta pois-tui
vuonna 1990.
Salmenkylän havainto on, että testamentteja te-kevät
entistä nuoremmat. Hänestä se on hyvä kehi-tyssuunta,
sillä testamenttia voi hyvin muuttaa myö-hemmin,
jos mieli tai olosuhteet muuttuvat. Entistä
yleisempää on myös, että ihmiset elävät viimeiset
vuotensa kokonaan tai osittain ulkomailla, vaikkapa
Espanjan Aurinkorannikolla, ja matkustelevat muu-tenkin
paljon.
– Kun päätetään muuttaa ulkomaille, kannattaa tes-tamenttiin
merkitä, että perinnönjaossa noudatetaan
Suomen lakia. Jos tällaista merkintää ei ole, perinnön-jako
tehdään sen maan lain mukaan, missä vainaja oli
kuollessaan, Salmenkylä neuvoo.
Testamentin tekemisen puolesta puhuu myös se,
että jollei sitä ole, perillisten eli lasten puolisoilla on
avio-oikeus perittävään omaisuuteen. Sen voi testa-mentilla
sulkea pois ja näin Salmenkylä kehottaakin
tekemään.
”OLISI VAIN HYVÄ,
JOS IHMISET
KÄYTTÄISIVÄT
VARALLISUUTTAAN
ESIMERKIKSI
OMAN HOIVANSA
KUSTANTAMISEEN
PARHAALLA JA
TOIVOMALLAAN
TAVALLA.”
Jos lasten liitot ovat pitkiä ja onnellisia, ei poissul-kemisesta
ole haittaa. Sen sijaan riitaisissa liitoissa ja
huonoissa väleissä olevissa perheissä juuri avio-oikeus
aiheuttaa eniten testamenttiriitoja. Riitaa voi tulla
myös siitä, jos testamentin laatija kertoo sulkeneensa
lasten puolisot pois perijöiden joukosta. Vaikka tämä
lauseke ei kohdistu sinänsä yhteenkään tiettyyn hen-kilöön,
se voidaan tulkita syrjiväksi tai loukkaavaksi.
Tämäkin seikka puhuu sen puolesta, että testamentti
kannattaa tehdä jo siinä vaiheessa, kun lapsilla ei vielä
ole puolisoita.
Salmenkylä ei automaattisesti kehota kertomaan
testamentin tarkasta sisällöstä perillisille.
– Jokainen osaa itse arvioida, onko testamentista
puhuminen esimerkiksi lapsille etukäteen järkevää vai
ei. Joissain oloissa se voi rauhoittaa ilmapiiriä, joissain
toisissa taas aiheuttaa riitoja.
OMAT RAHANSA SAA TUHLATA
Salmenkylä haluaa tähdentää, ettei kenelläkään ole
velvollisuutta jättää perinnöksi yhtään mitään, vaikka
Suomessa näin yhä yleisesti ajatellaan. Hän siteeraa
mielellään Urpo Kangasta, joka on sanonut, että hyvän
elämän merkki on se, kun kuoleman jälkeen viivan alle
jää nolla.
– Etenkin nykyään, kun väestö ikääntyy ja huolto-suhde
heikkenee, olisi vain hyvä, jos ihmiset käyttäi-sivät
varallisuuttaan esimerkiksi oman hoivansa kus-tantamiseen
parhaalla ja toivomallaan tavalla. Emme
voi olettaa, että yhteiskunta huolehtii loputtomasti
kaikesta.
Monesti myös lapset suhtautuvat vanhempiensa va-rallisuuteen
ikään kuin jo omistaisivat sen. Jotkut huo-lestuvat
siitä, ettei mummo tai pappa vain löydä uutta
kumppania ja tuhlaa omaisuuttaan hauskanpitoon.
– Huijaukset ovat asia erikseen, mutta jokaisella on
oikeus käyttää omaa omaisuuttaan eläessään ihan mi-ten
haluaa, Salmenkylä muistuttaa.
16