ADVOK A AT T I / 1-2 019 23 laajakulma
Oikeusapua
alehintaan
Oikeusapupalkkiot laahaavat jäljessä eivätkä aina kata työmäärää.
Onko kansalaisten oikeusturva uhattuna, jos oikeusapu ei enää kiinnosta
K
yksityisiä avustajia?
TEKSTI TERHI HAUTAMÄKI // KUVITUS KIIRA SIROLA
ainuussa Suomussalmella työskentelevä
Merja Eskonpekka on
toiminut asianajajana yli 30 vuotta.
Osana työtään hän hoitaa oikeusapuasioita,
joissa laskun maksaa
osittain tai kokonaan valtio.
Eskonpekka kokee tärkeäksi
tarjota oikeusapua, kun sille on
tarvetta, ja se on myös hänelle yksi keskeinen osa tulovirtaa.
Eskonpekka kokee, että asianajaja kantaa oman kortensa
kekoon, jotta oikeusturva toteutuu silloinkin, kun asiakkaalla
ei ole oikeusturvavakuutusta tai varaa itse kustantaa
tarvitsemaansa oikeudellista apua.
Tärkeän työn mielekkyyttä heikentää kuitenkin se, että
Eskonpekka palvelee oikeusapuasioissa puoleen hintaan.
Normaalisti hän laskuttaa tunnista vähintään 200 euroa,
kuten muutkin kollegat keskimäärin. Valtion oikeusavusta
maksama 110 euron tuntikorvaus tuntuu aivan liian alhaiselta.
– Sehän ei todellakaan ole asianajajan palkkaa, vaan
palkkioista maksetaan myös toimiston ylläpitokulut: palkat,
vuokrat, vastikkeet, vakuutukset, koneet, musteet ja
paperit. Murto-osa hinnasta jää työlle, Eskonpekka sanoo.
Asianajajaliiton palkkio-ohjekin muistuttaa, ettei asian-
ajajan työajasta kaikki ole laskutettavaa aikaa, vaan osa
kuluu myös muun muassa toimiston työn järjestelyyn ja
valvontaan sekä oman ammattitaidon kehittämiseen.
Ongelmana ei ole vain tuntihinnan alhaisuus. Välillä käy
niin, ettei asianajaja edes saa korvausta kaikesta tekemästään
työstä, vaikka se on laskussa eritelty. Jos asianajaja tuomioistuimen
mielestä laskuttaa liikaa, palkkiota saatetaan
leikata ja työn todellinen hinta jää vielä matalammaksi.
LASKUSTA VIILATAAN TUNTEJA POIS | Eskonpekka ja
muut oikeusapuasioita hoitavat kollegat ovat turhautuneet
siihen, että laskuja viilataan joskus alaspäin ikään
kuin muodon vuoksi.
Tähän antaa mahdollisuuden asetus oikeusavun palkkioperusteista.
Asetuksessa todetaan, että valmistautumisesta
maksetaan palkkio sen ajankäytön perusteella, jota voidaan
pitää ”asian laatuun ja laajuuteen sekä suoritettuihin toimenpiteisiin
nähden hyväksyttävänä”.
– Voiko tuomioistuimella olla niin täsmällistä tietoa siitä,
että tietyyn työhön olisi pitänyt käyttää tunti tai kaksi
vähemmän aikaa? Mielellään kuulisin perusteluja, mikä
tässä on ollut ylimääräistä työtä.
Eskonpekka sanoo, että hän tekee muutoinkin paljon
sellaista työtä, joka ei näy lopullisissa laskuissa. Ehkä näin
ei pitäisi tehdä, mutta asianajajalla on itselläänkin painetta
olla kohtuullinen.
– Saatan käydä puhelinneuvotteluja, puhua todistajien
kanssa ja tehdä muuta valmistelutyötä, jota ei laskulle
merkitä, hän sanoo.
Eräältä asianajajalta puolitettiin hänen laatimansa lasku
käräjäoikeudessa. Kyseinen kollega oli viitseliäs ja valitti
hovioikeuteen, jolloin lasku vahvistettiin alkuperäisen
suuruiseksi.
Harva kuitenkaan jaksaa valittaa. Se teettää lisää työtä,
josta harvoin koituu vastaavaa hyötyä.
Vaikka tilanne harmittaa, Eskonpekka ottaa yhä oikeusapuasiakkaita.
Monien asianajotoimistojen on otettava vastaan kaikki
toimeksiannot, jotta työtä ja tulovirtaa riittää. Jotkut
kollegat myös haluavat hoitaa nimenomaan rikosasioita,
joista merkittävä osa on oikeusapujuttuja. Mutta paljon
on heitä, jotka pysyttelevät paremmin tuottavissa töissä,
jos on varaa valita.
– Oikeusapuasiat ovat usein aika työläitä. Jo oikeusapuhakemuksen
teko ja tulotason seuranta toimeksiannon
aikana teettävät ylimääräistä vaivaa. Jos itse koen,
että juttu on hankala, vie kovasti resursseja ja viivästyttää
muita toimeksiantoja, en välttämättä ota juttua vastaan,
Eskonpekka sanoo.