ADVOK A AT T I / 1-2 019 19 henkilö kuvassa
Asianajajat,
barrikadeille!
Berit Reiss-Andersen on asianajaja ja Nobelin
rauhanpalkintokomitean puheenjohtaja sekä entinen valtiosihteeri
ja rikoskirjailija. Nyt hän kannustaa lakimiehiä taisteluun.
K
TEKSTI JA KUVAT ANTTI KIRVES
un Gunnar Reiss-Andersen toisen maailmansodan
aikaan kirjoitti sodanvastaisia
tekstejään, hän ei voinut vielä
tietää, mistä hänen pojantyttärensä
aikanaan tunnettaisiin. Reiss-Andersen
oli runoilija, joka tuli tunnetuksi Norjan
vastarintaliikkeen äänenä. Hänen
pojantyttärensä taisi periä parikin ominaisuutta
vaariltaan, kuten suhtautumisen sanojen tärkeyteen.
– Isoisäni ei ollut poliittisesti kovin selkeäsanainen, mutta hän
oli hyvin äänekäs sotarunoudessaan. Kun Norja miehitettiin ja
kun sen vielä tekivät fasistit, oli hänen mielestään jokaisen velvollisuus
toimia. Hänen elämänsä oli taiteessa ja kirjallisuudessa. Jos
minussa on jotakin heistä – minulla oli myös aivan erityislaatuinen
isoäiti – olen otettu! Meidät kasvatettiin puhumaan ja kirjoittamaan
korrektisti. Yritän olla vähän rennompi, mutta poikani
on tässä suhteessa tiukka omille lapsilleen. Joten selkeäsanaisuus
selvästi kulkee meillä suvussa, Berit Reiss-Andersen nauraa.
KUN HÄN SEISOO Oslon kaupungintalon juhlasalin korokkeella
puhumassa, hän tietää, että hetki on historiallinen. Salissa on
ehkä tuhat ihmistä ja television kautta hetkeä todistavat miljoonat
muut. Hän ojentaa palkinnot, on vähän niin kuin itsensä
ulkopuolella ja tietää, että se mikä tapahtuu, on paljon häntä
itseään suurempaa. Hän on pelkkä symboli, joka edustaa komiteaa
ja Alfred Nobelia, 120 vuotta tämän kuoleman jälkeen.
Nobelin rauhanpalkinto käsittää rahapalkinnon, diplomin
sekä mitalin. Mitali on 24 karaatin kullalla päällystettyä 18 karaatin
kultaa, ja se painaa paljon. Pro pace et fraternitate gentium,
”Rauhan ja ihmisten välisen veljeyden puolesta”, lukee mitalin
kääntöpuolella.
Joulukuussa Berit Reiss-Andersen taas ojentaa kultamitalin
ja diplomin rauhanpalkinnon saajalle, niin kuin on tehnyt niinä
kolmena vuonna, jotka hän on ollut Nobelin rauhanpalkintokomitean
puheenjohtaja.
– Musiikki on kaunista. Jännitämme, miten palkittu puhuu
palkinnostaan. Ilmassa on sähköä. Seremonian jälkeen tarjoan
yleensä kaupungintalolla lounaan pienelle joukolle lähimpiä
perheenjäseniä ja ystäviä. Lastenlapseni tulevat. Olo on tyhjä ja
samalla helpottunut, ehkä samankaltainen kuin isoissa häissä,
joissa morsian ja sulhanen eivät ole ihan omia itsejään kirkossa
alttarille astellessaan, vaan jotenkin isompia versioita itsestään.
Mutta on tärkeää muistaa, että palkintotilaisuudessa on vain
yksi päähenkilö ja vain yksi syy, miksi me kaikki olemme paikalla:
palkinnon saaja. Minun tehtäväni on antaa hänen loistaa.
Reiss-Andersenin sydäntä lähellä ovat myös naisten oikeudet.
Hän oli paikalla komitean jäsenenä vuonna 2014, kun pakistanilaisesta
Malala Yousafzaista tuli tähän asti nuorin rauhanpalkinnon
saaja.
– Etukäteen meitä jännitti, sillä hän oli kuitenkin vain 17-vuotias.
Mutta sitten hän piti sen upean puheensa, yhden parhaista
joita olen koskaan kuullut. Malala oli käynyt pakolaisleireillä
puhumassa tytöille koulutuksen tärkeydestä. Hän kutsui 15
näistä tytöistä palkinnonjakotilaisuuteen, ja he istuivat eturivissä.
Se oli valtavan liikuttavaa, mutta se oli heidän hetkensä.
Minä olen etuoikeutettu nainen eikä minun ole soveliasta itkeä
sellaisessa tilanteessa. Heillä oli se tausta ja ne kokemukset. He
olivat kärsineet.
ALFRED NOBEL, tiedemies ja keksijä, loi nimeään kantavan rauhanpalkinnon,
koska hän uskoi rauhan edistämiseen. Nobelin
rauhanpalkinto on edesauttanut aseistariisuntaa maailmassa,