20 ADVOK A AT TI / 6-2018 henkilö kuvassa
”NÄEN TOIMITTAJIEN JA ASIANAJAJIEN
TYÖSSÄ PALJON YHTEISTÄ.
MOLEMPIA TARVITAAN, JOTTA
OIKEUSVALTIO TOIMISI.”
lista kansainvälisestikin. Asian käsittely on vielä kesken,
ja se voi mahdollisesti edetä korkeimpaan oikeuteen asti.
– Jos sosiaalisessa mediassa ja kansalaisten parissa naureskellaan
tilanteelle, jossa toimittaja joutuu tietolähteitään
suojellakseen rikkomaan tietokoneensa, ei lähdesuojan
tärkeyttä ole riittävästi ymmärretty. Tässä voimme katsoa
myös peiliin: media ei ole ehkä pystynyt riittävän selkeästi
kertomaan kansalaisille, mikä on lähdesuojan ydin ja merkitys.
Se on ihmisille käsitteenä hiukan etäinen. Lähdesuoja
on kuitenkin journalistille pyhä asia. Jos se ei pidä, niin
lehdistö ei voi suojella tietolähteitään ja siten toteuttaa
täysimittaisesti tiedonvälitystehtäväänsä.
NIEMEN MUKAAN JOKAISESSA AJASSA ilmaantuu kysymyksiä,
jotka lehdistön tulee arvioida sitä vasten, että se
pysyy toimintakykyisenä. Onhan journalismin perustehtävä
tarjota lukijoille sellaista tietoa, jota ei muuten
ole saatavilla.
– Tehtävämme on jakaa riippumatonta tietoa ohi instanssien,
jotka tuottavat ohjattua viestintää – sellaista,
joka ei ole vapaata ja kriittistä tiedonmuodostusta. Meidän
täytyy päivittäin lunastaa tämä lupaus. Eteen tulee vaikeita
journalistisia ratkaisuja aina, kun on kyse tietovuodoista,
lähdesuojasta tai vastaavasta.
Poliittinen painostus ja eri tahojen pyrkimykset saada
lehdistön kautta läpi omaa agendaansa ovat median ikuisia
perusvitsauksia, jotka ovat aina kuuluneet työn luonteeseen.
Näiden määrä ei Kaius Niemen mielestä ole viime
aikoina lisääntynyt – eikä sellainen Helsingin Sanomien
kaltaista instituutiota muutenkaan suuremmin hetkauta.
Sen sijaan sosiaalisen median kautta tulevat lieveilmiöt
ovat selvästi lisääntyneet. Yksittäiset toimittajat voivat
joutua, ja ovat joutuneetkin, somehyökkäysten ja suoranaisten
uhkausten ja kiusaamisen kohteeksi.
– Näyttää siltä, että etenkin naispuolisiin toimittajiin
kohdistuu enemmän somehäirintää. Näissä tapauksissa
Helsingin Sanomien tehtävä on työnantajana tukea ja
suojella toimittajiaan.
Entä onko sosiaalinen media uhka myös siinä mielessä,
että Helsingin Sanomien kaltaisen mahdin agenda sanellaankin
yhtäkkiä jostain ulkopuolelta? Milloin somessa
riehuvat kohut ja myrskyt vaikuttavat siihen, millaisia
asioita lehti ottaa käsiteltäväkseen?
– Näitä ratkaisuja mietimme ihan päivittäin. Väitän,
että sosiaalinen media ei sanele meidän agendaamme.
Journalistisia arvioita tehdessämme pyrimme ennen muuta
asettamaan asioita oikeisiin kehyksiin ja mittasuhteisiin.
Hesari voi tietysti kirjoittaa myös pienistä asioista. Kyse
on siitä, miten tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat esitetään.
Pienet asiat täytyy esittää pieninä ja asettaa asiayhteyteensä.
Esimerkkinä Niemi mainitsee maahanmuuttokysymyksen.
– Fakta on, että kuluneena vuonna on tähän mennessä
tullut ainoastaan noin 1 500 uutta turvapaikkahakemusta.
Poliittisessa keskustelussa tällaiset asiat saavat helposti
suhteettoman suuren painoarvon.
– Etenkin vaalien lähestyessä mediassa on tärkeää skaalata
asioiden mittasuhteita ja tärkeysjärjestystä, jottei kävisi
niin, että häntä heiluttaa koiraa ja että erilaiset poliittiset
agendat saisivat liikaa painoarvoa, hän jatkaa.
Sosiaalisen median kautta tuleva paine on Niemen mukaan
kaiken kaikkiaan merkittävällä tavalla lisääntynyt. Jos sitä ei
koko ajan tarkkaile ja tiedosta, se voi johtaa itsesensuuriin.
– Uusi ja huolestuttava ilmiö on, että yhä useammat
haastateltavat eivät halua puhua medialle, koska pelkäävät
somesta tulevaa palautetta. Esimerkiksi tutkijat saattavat
pelätä tutkimustulostensa kertomista eivätkä ihmiset uskalla
esittää mielipiteitään omalla nimellään seurausten
pelossa. Tämä heikentää journalistisen työn edellytyksiä
ja on siten jo oikeasti vakava yhteiskunnallinen ongelma.
Kaius Niemen mukaan sosiaalinen media on peili olemassaolevista
keskusteluista, ja niihin tarttumisessa on
kyse median valinnoista.
– Esimerkiksi tänä syksynä on puhuttu paljon somemyrskyjen
aiheuttamista tai lietsomista pikapotkuista.
Se on hyvin tärkeä yhteiskunnallinen keskustelu, johon
olemme osallistuneet.
ONGELMISTA HUOLIMATTA Kaius Niemen mielestä lehdistöllä,
ainakin Helsingin Sanomilla ja laadukkaalla journalismilla,
menee nyt hyvin – paremmin kuin pitkään aikaan.
Lehti on onnistunut kasvattamaan lukija- ja tilaajamääräänsä
ensimmäisen kerran 25 vuoteen. Digitaalisten tilausten kasvu
kompensoi paperilehden painosmäärien pienenemisen.
Uudet tilaajat ovat pääosin digilehden tilaajia ja nuorempaa
väkeä, mitä lehti on tavoitellutkin.
– Tässähän on takana ajanjakso, jolloin on epäilty, tarvitaanko
journalismia ollenkaan. Tiedonvälityksen monopoli
murtui, ja jonkin aikaa arveltiin, että niin sanottu kansalaisjournalismi
voisi tuottaa tarpeeksi paljon ilmaista sisältöä.
– Mutta mitä hurjemmaksi maailma on muuttunut ja
mitä enemmän journalismia haastetaan eri puolilla maailmaa,
sitä tärkeämmäksi laadukas, luotettava ja riippumaton
journalismi käy. Ja se myös koetaan jälleen sellaiseksi, että
siitä ollaan valmiita maksamaan.
Usein ajatellaan, että nuoret ovat tottuneet saamaan
kaiken netistä ilmaiseksi, mutta ne ajat ovat Niemen
mukaan takana päin. Nuoret ovat valmiita maksamaan
asioista, jotka heitä kiinnostavat – ilmaisuutta odottavat
pikemminkin keski-ikäiset.
– Ei tämä silti helppoa ole. Kuten minkä tahansa pitkän ja
kunniakkaan historian omaavan institituution, meidänkin
täytyy uudistua. Meidän on vakuutettava uudet ikäluokat
siitä, että tuotamme maksamisen arvoista sisältöä. Digitaalisuus
on tähän hyvä mahdollisuus ja apukeino: voimme
esimerkiksi esittää vaikeita ja monimutkaisia asioita helpommin
ja havainnollisemmassa muodossa kuin aiemmin,
Niemi sanoo.