ADVOK A AT T I / 3-2 018 17 henkilö kuvassa
Yliopistonainen
yhteiskunnan
parantajana
Elina Pirjatanniemen uran mukana on aina kulkenut kiinnostus
perus- ja ihmisoikeusasioihin, mutta hän ei ole juuri kohdannut
vihapuhetta. Maahanmuuttolainsäädäntöä tutkinut professori
uskoo keskustelun ja kuuntelun voimaan.
E
TEKSTI JAANA TAPIO // KUVAT MIKKO KAUPPINEN
lina Pirjatanniemi ei pelkää tarttua haasteisiin.
Taustaltaan umpisuomenkielinen
nainen esimerkiksi hakeutui aikoinaan
opiskelemaan kansainvälistä oikeutta ruotsinkieliseen
Åbo Akademiin.
– Ensimmäinen syksy oli todella takkuinen.
Vaikka olin hyvä kouluruotsissa,
oli ihan eri asia yrittää puhua ruotsia joka
päivä. Olen aika ulospäin suuntautunut, joten oli kamalaa olla
sosiaalisesti hidas ja miettiä, miten jokainen lause muotoillaan,
Pirjatanniemi muistelee.
Sittemmin hänestä on tullut Åbo Akademin kansainvälisen oikeuden
ja valtiosääntöoikeuden professori sekä Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin
johtaja. Aikoinaan hän hankki toisen korkeakoulututkinnon
Turun yliopistosta, koska halusi yhteiskuntatieteiden
maisterin arvon lisäksi myös oikeustieteen maisterin oppiarvon.
Tämän jälkeen hän on väitellyt myös oikeustieteen tohtoriksi.
– Oikeasti minun piti alun perin ruveta diplomaatiksi. Pian
huomasin, ettei minusta ole siihen ammattiin. Olen liian räväkkä,
mutta etenkin, koska diplomaatin pitäisi olla kiinnostunut
laaja-alaisesti kaikesta. Minun intohimoni ovat oikeudelliset
kysymykset.
TURVAPAIKKA- JA MAAHANMUUTTOLAINSÄÄDÄNTÖ on ollut yksi
Pirjatanniemen tutkimuskohteista. Hän oli hiljattain mukana
tutkimuksessa, jossa selvitettiin hallituksen turvapaikkapolitiikan
muutoksia.
Pirjatanniemi perustelee huolellisesti, miksi tutkimusasetelma
oli rajallinen ja tutkimuksen tulos siksi vain suuntaa antava,
mutta joka tapauksessa myönteisten ja kielteisten turvapaikkapäätösten
suhdeluvut ovat kääntyneet päälaelleen – ilman, että
selittäjänä olisi esimerkiksi merkittävää lakimuutosta. Tutkimuksen
mukaan esimerkiksi Maahanmuuttoviraston seula siitä,
miten se arvioi turvapaikanhakijan uskottavuutta, näyttäisi
seurantajaksolla kiristyneen.
Pirjatanniemen mukaan on jo olemassa tietty riski, että maahanmuuttajien
tilanteiden yksilöllinen arviointi on vaarassa.
– Turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisen jälkeen eri
suunnista alkoi tulla väitteitä Maahanmuuttoviraston toiminnasta
ja esimerkkejä sen negatiivisista päätöksistä. Halusimme
käydä materiaaliin käsiksi systemaattisesti ja reilusti.
Pirjatanniemen mukaan suurin yksittäinen turvapaikanhakijoiden
asemaan liittyvä parannus olisi, että heille taattaisiin
oikeusapu. Hänen mukaansa oikeusapu parantaisi koko turvapaikkaprosessia
niin hakijoiden kuin päätösten tekijöidenkin
kannalta.
– Oikeusavulla saisimme vaikutettua koko prosessin laatuun.
Jos prosessin alussa ei ole ketään, joka ymmärtää suomalaista ja
eurooppalaista järjestelmää, tärkeitä faktoja saattaa jäädä sanomatta.
Sitten päätöksiä joudutaan tuomaan takaisin käsittelyyn,
mikä tuottaa tuomioistuinlaitokselle turhaa puuhaa.
Myös perheenyhdistämisen tiukka toimeentulovaatimus on
Pirjatanniemen mukaan ollut ongelmallinen päätös.
– Perheenyhdistäminen alkaa olla jo niin vaikeaa, että voi kysyä,
onko näillä henkilöillä oikeutta perhe-elämään siinä mielessä
kuin esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttää.
MAAHANMUUTTAJIA KOSKEVAT tutkimusaiheet saavat aikaan
helposti epäasiallisen palautteen ryöpyn. Pirjatanniemi kuitenkin
toteaa, että hän on itse saanut olla vihapuheelta suhteellisen
rauhassa. Epäasialliset palautteet ovat olleet vain satunnaisia.
– Koen vihapuhetta hyvin vähän suhteessa niihin asioihin,
joista teen tutkimusta ja joiden kanssa olen tekemisissä.
Hänen mukaansa kyseessä on kuitenkin tärkeä asia, jota ei voi
unohtaa. Se, että tutkijat alkaisivat välttää tiettyjä tutkimusaiheita
vihapuheen pelossa, ei ole hänen mukaansa enää vain uhkakuva:
sitä tapahtuu jo.
– Olen ollut tekemisissä tutkijoiden kanssa, jotka ovat tutkimustuloksensa
jälkeen saaneet sellaisen ryöpyn, että ovat todenneet,
että nyt riittää.
Se on Pirjatanniemen mielestä erittäin huolestuttavaa. Mitä
asialle sitten voi tehdä? Yhtenä esimerkkinä hän nostaa esille
vaikuttajat, jotka rohkeasti avaavat keskustelun epäasiallistenkin
kommentoijien kanssa.