18 ADVOK A AT TI / 2-2018 henkilö kuvassa
"MEIDÄN ON DIGITALISAATIOSSA
HUOLEHDITTAVA SIITÄ, ETTÄ
PERUS- JA IHMISOIKEUDET TOTEUTUVAT
NIIN YKSITYIS- KUIN JULKISOIKEUDESSAKIN."
nostamat vammaisten oikeudet saada palveluja, suljetuissa
laitoksissa olevien oikeudet, vanhusten oikeudet sekä yhdenvertainen
pääsy sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Suomi on maailman yhdenvertaisimpia yhteiskuntia,
mutta sellaiseenkin voi tulla sokeita pisteitä. Tällaisia ovat
Pöystin mielestä esimerkiksi paperittomien luokan synty
tai osallisuuden tunteen puute.
– Ihmiset saavat vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon ja
erilaisia osallistumisen keinoja on oikeasti paljon enemmän
kuin aikaisemmin. Avoimuuskin on koko ajan lisääntynyt.
Silti osallisuutta ja sitä, että arvostettaisiin ihmistä, vaikka
ollaan eri mieltä, ei ehkä riittävästi ole. Siksikin hyvää
hallintoa ja siihen kuuluvaa kuuntelemista pitää vaalia.
SUOMALAISET LUOTTAVAT oikeuslaitokseen huomattavasti
enemmän kuin poliittiseen päätöksentekoon, ja se on
Pöystin mielestä erittäin hyvä asia. Parannettavaakin on.
– Yksityinen ihminen pyrkii välttämään turvautumista
oikeudenkäyntiin, koska se on niin perin kallista, ellei hänellä
sitten ole hyvä vakuutus. Herää kysymys, että onko
hyvä näin. Ensimmäisen vaiheen päätöksenteko on vähän
epätasaista, vaikka juuri siinä tarvittaisiin hyviä päätöksiä.
Jos joudutaan käymään oikeutta monessa instanssissa,
kulut kasvavat.
Myös lakien valmistelussa olisi Pöystin mielestä parannettavaa.
– Meillä on katkoskohtia jatkumossa yhteiskuntapoliittisesta
keskustelusta ja päätöksenteosta hyvään lain
tekemiseen. Koko valmistelu- ja päätöksentekomallia ja
myös perustuslainmukaisuusvalvontaa täytyy tarkastella
rinnakkain, jotta ne toimisivat paremmin ja kestäisivät
kriittisetkin ajat.
Oikeuskanslerin toimistossa aika ei ole pysähtynyt,
vaikka kello seinällä on 1600-luvulta eikä ihan jaksa raksuttaa
hektiseen nykytahtiin. Teknologian esiinmarssi on
vahvasti oikeuskanslerin agendalla.
– Digitalisaatio on valtava ja osin ennustamaton yhteiskunnallinen
muutos. Meidän on myös verkottuneessa maailmassa
huolehdittava siitä, että perus- ja ihmisoikeudet
toteutuvat niin yksityis- kuin julkisoikeudessakin. Juristin
työtä teknologinen kehitys muuttaa entistä enemmän moniammatilliseksi
ryhmätyöksi. Eihän kenelläkään meistä
voi olla sellaista teknistä tietämystä.
Kun oikeuskanslerin virka oli vielä uusi 1700-luvulla,
sen keskeisiin tehtäviin kuului toimia erikoissyyttäjänä
painovapausasioissa.
On hauskaa, että silloin nähtiin tiedon merkitys tulevalle
oikeusvaltiolle, sillä tavallaan samanlainen murros
on tapahtumassa nyt. Pidemmällä aikavälillä vaatii vähän
miettimistä, että mikä on yleislain ja mikä muun sääntelyn
paikka. On hyvin kiinnostavaa osallistua kestävien
ratkaisujen kehittämiseen, ja se on myös oikeuskanslerille
luonteva proaktiivinen rooli.
OIKEUSKANSLERIN TEHTÄVÄNÄ ON valvoa oikeudenhoitoa
laajassa mielessä. Asianajajien valvonta tarkoittaa käytännössä
oikeusturvaa: sitä, että yksityisen ihmisen tarve saada
oikeudellista neuvontaa ja asianajopalvelua toteutuu, samoin
kuin asianajajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien
oma oikeusturva.
– Olemme ehdottaneet oikeusministeriölle luvan saaneiden
oikeudenkäyntiavustajien ja asianajajien sääntöjen
lähentämistä toisiinsa. Asianajajiin verrattuna luvan saaneiden
oikeudenkäyntiavustajien joukko on paljon kirjavampi.
On ollut heikkoja suorituksia ja toisaalta todella
innovatiivista ajattelua.
Tarvetta näyttäisi Pöystin mielestä yhä enemmän olevan
isolle joukolle erilaisia oikeudellisia palveluita, edullisista
yksityishenkilöiden verkkoneuvontapalveluista liikejuridiikkaan.
– Asianajajakunnan haasteena on, miten vanhojen asianajajien
eläköityessä otetaan koko palvelujen kirjo luotettavalla
tavalla haltuun ja miten tarjotaan kohtuuhintaisia
oikeudellisia palveluja. Tarvitaan laajempaa tuotteistamista,
tuotekehittelyä ja palvelumuotoilua. Tulevaisuuden hyvän
asianajajatavan tulee mahdollistaa tämä kehitys ja samalla
ylläpitää luotettavuutta.
Oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäväjakoa
Pöysti selventäisi.
– Tehtävissä on jonkin verran epätarkoituksenmukaista
päällekkäisyyttä, joka aiheuttaa epätietoisuutta myös kansalaisissa.
En näe ongelmaa ihan niin isona kuin joissakin
puheenvuoroissa on nähty, mutta totta kai selkeys olisi
aina hyvästä. Herää myös kysymys siitä, ovatko resurssit
parhaalla tavalla käytössä.
ENTÄ SE JUTUN ingressissä mainittu ranska? Miten se muutti
Pöysti elämän? Osana oikeustieteen opintojaan hän teki
tutkielmaa EY-oikeudesta, jonka tuomioistuimen virallinen
kieli oli ranska. Sitä hän ei osannut lainkaan, mutta
alkoi opiskella. Hän päätyi oikeustieteen opiskelijoiden
eurooppalaisen järjestön ELSAn taloudenhoitajaksi ja varapuheenjohtajaksi
Brysseliin. Pöystin palattua Suomeen
hänen belgialainen kollegansa tuli Lapin yliopistoon töihin.
– Autoin häntä pääsemään alkuun ja päädyimme kirjoittamaan
kirjaa yhdessä, Pöysti sanoo.
– Kävi niin, että tästä kollegasta tuli aviovaimoni. Nykyisin
ranska on vaimoni ja minun kotikieli.